7. märtsi Helsingin Sanomat kirjutas lk A 6-7 Soome KJ eriüksustest
http://www.hs.fi/kotimaa/a1425623986600
Hybridisota toi erikoisjoukot etulinjaan
Utti/Upinniemi. Puolustusvoimat on kymmenen viime vuoden aikana luonut kaksi matalalla profiililla toimivaa joukkoa, joiden merkitys kasvaa koko ajan.
Utin jääkärirykmentin erikoisjääkärikomppania ja Rannikkoprikaatin erikoistoimintaosasto eivät juuri julkisuudessa näy, vaikka ne ovat Puolustusvoimien nopeimmin käytettäviä korkean valmiuden joukkoja.
Pitkälle koulutettujen erikoisjoukkojen tärkeys nousi pintaan Ukrainan sodan sytyttyä, kun Venäjä käytti erikoisjoukkojaan Krimillä niin sanotussa hybridisodassa. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg muistutti viime syksynä maapuolustuskursseilla, että perinteisen asevoiman osalta sodankäynnin painopiste on nykyään tiedustelussa sekä erikoisjoukkojen, ilma-aseen ja kaukovaikutteisen tulen käytössä.
"Ilman korkean valmiuden suorituskykyä puolustaja joutuu heti altavastaajaksi", Lindberg korosti. Puolustusvoimat alkoi rakentaa erikoisjääkärikomppaniaa ja erikoistoimintaosastoa ammattimaisesti toimiviksi joukoiksi vuosina 2004–2005. "Vie kymmenen vuotta, ennen kuin erikoisjoukon mies on valmis", muistuttaa Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Raimo Pyysalo. Erikoisjoukkojen sotilaista on niukasti julkista tietoa. Se tiedetään, että he ovat poikkeuksellisen pitkälle koulutettuja.
"Koulutukseen kuuluu kurssi toisensa perään", Pyysalo kuvaa.
Erikoisjääkärikomppanian ja erikoistoimintaosaston sotilaat käyvät läpi saman peruskoulutuksen Puolustusvoimien erikoisjoukkokurssilla. Erona on se, että jatkokoulutuksessa Utissa painotetaan helikopteri- ja laskuvarjotoimintaa, kun taas Upinniemessä keskitytään sukeltamiseen ja merelliseen ympäristöön. Puolustusvoimissa korkea valmius on liitetty perinteisesti ammattilaisten miehittämiin Ilma- ja Merivoimiin. Maavoimat on taas Suomessa pitkälti koulutusorganisaatio. Käytännössä paras maavoimallinen valmius on erikoisjääkärikomppanialla ja Merivoimien alaisella erikoistoimintaosastolla. "Toimintaympäristömme on muuttunut ihan viime aikoina. Kyllä tämä joukko on valmiudellisesti kärjessä. Olemme Maavoimien johdolla hioneet vielä pieniä yksityiskohtia", sanoo Utin jääkärirykmentin komentaja Petri Mattila. Erikoisjoukot eivät paljasta valmiuteen ja vahvuuteensa liittyviä yksityiskohtia. Myöskään joukoille räätälöityä erikoismateriaalia ei esitellä julkisesti.
Erikoisjääkärikomppanian "erkkarit" ja erikoistoimintaosaston "etolaiset" palvelevat aliupseerin viroissa erikoisjääkärin ja taistelusukeltajan tehtävissä. Heidän nimiään ei kerrota, eikä kasvoja saa kuvata. Suomen erikoisjoukoilla ei ole puolustushaaraesikuntiin verrattavaa omaa esikuntaa, kuten esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Erikoisjääkäreiden ja erikoistoimintaosaston toimintaa ohjataan Maavoimien ja Merivoimien esikunnista. "Tämä toimii näinkin. Meidän pitää kuitenkin seuraavan viiden vuoden aikana pohtia, saataisiinko omasta esikunnasta jotain hyötyä", eversti Mattila sanoo. Suomalainen erikoisjoukkojen sotilas on tuttu näky kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. Käytännössä lähes kaikki ovat keränneet kokemusta useaan otteeseen Afganistanissa, jossa he ovat kouluttaneet turvallisuusviranomaisia esimerkiksi lääkintätaidossa, ampumisessa ja operaatiosuunnittelussa.
Eversti Mattila sanoo, ettei suomalaisia erikoisjoukkoja ole käytetty taistelu- tai tiedustelutehtävissä.
"Meille on muutaman kerran tullut tilanteita, joissa on avattu tuli sitä joukkoa kohtaan, jota olemme kouluttaneet. Kun vastapuoli on avannut tulen, me olemme myös avanneet tulen itsepuolustukseksi." Mattilan mukaan suomalaiset erikoisjoukot eivät merkittävästi poikkea esimerkiksi ruotsalaisista. Yksi poikkeus kuitenkin on. "Ruotsin ja monen muun maan erikoisjoukoilla on tehtävänä valmistautua pelastamaan kansalaisia ulkomailta. Meillä ei sitä tehtävää ole, ja tilanne on kaiken kaikkiaan Suomessa vähän epäselvä. Jos kysymme, kuka on siihen oikeasti valmistautunut, niin meiltä ei ehkä löydy sellaista", Mattila sanoo. "En sano, että pelastamisen pitäisi olla erikoisjoukkojen tehtävä, mutta jollekin viranomaiselle pitäisi luoda kyky, lait ja asetukset, että se on tarvittaessa mahdollista. Sellainen väline pitäisi löytyä ulkoministeriön työkalupakista."
Suomalaiset erikoisjoukot käyvät säännöllisesti koulutuksessa ulkomailla. Lisäkoulutusta hankitaan muun muassa Ruotsista, Saksasta ja Yhdysvalloista. Oppia on haettu myös Naton Belgiassa sijaitsevasta erikoisjoukkojen koulutuskeskuksesta (Nato Special Operations Headquarters, NSHQ). "Olemme osa Puolustusvoimien erikoisjoukkojen kurssijärjestelmää", sanoo Rannikkoprikaatin meritiedustelupataljoonan komentaja Misa Kangaste. "Siinä on valtava mahdollisuuksien kirjo. En mielelläni mene yksityiskohtiin."
Lisaks kommenteeritud sisututvustus. Soome KJ alustas eriüksuste aktiivsemat ettevalmistust 2004-2005 ja hetkel on olemas 2 üksust. Uttis paikneb maaväe erijäägrikompanii ja Upinniemis on mereväe eriüksus. Üksuste täpsed suurused ei ole avalik informatsioon, kuid üksuste nimedest võib välja lugeda, et maaväe eriüksuses on sadakond operaatrit ja mereväes mõnikümmend. Eriüksuse operaatorid on kaadriallohvitserid, kellel on tähtajaline 5 a tööleping, mida võib pikendada 2x, nii et eriüksuses saab teenida kuni 15 a. Eriüksusesse kandideerimiseks on vaja läbida 11,5 kuu ajateenistus Soome kaitsejõududes ja osaleda selektsioonis, mida korraldatakse kord aastas. Selektsioon kestab 4 päeva ja sealt valitakse 12 koolitatavat u 100 kandidaadi hulgast, kes lähevad 1 aasta kestvale eriüksuse baaskursusele, mis on sama nii maaväes kui laevastikus. Eelmisest kursusest palgati 4 operaatorit, 2 maaväkke ja 2 laevastikku. Reaalsetel operatsioonidel soomlased osalenud ei ole, tulevahetusi on olnud enesekaitseks, näiteks kui nende koolitatavat üksust on rünnatud. Keskmine operaator on 28-29 aastane ja teeninud armees 7 aastat. Kuigi see ei ole kandideerimisel nõutav, on enamik operaatoreid olnud ajateenistuses langevarjurite või sukeldujatena. Operaatori teenistus koosneb suurest hulgas koolitustest, mida tehakse ka koostööd teiste riikidega, näiteks õhuväe tulejuhte koolitatakse Rootsis ja hetkel on pooleli 20 nädalat kestev parameedikute kursus, millel on osalejaid kõikidest põhjamaadest.
Soomes ei ole seadusega määratud, milline üksus päästab välismaal hättasattunud Soome kodanikke, seda seadust veel oodatakse. Näiteks EOG sai selle õiguse eelmisel aastal.
Soome kaitsejõudude omapära on selles, et ajateenistuses koolitatakse ka ajateenijatele erialasid, mis enamikes riikides on kaadri teema, näiteks langevarjurid ja sukeldujad, kelle ajateenistus kestab praktiliselt 1 aasta. Seega on erioperatsioonide võimekus päris suur, SA struktuuris pannakse lisaks kaadrile välja langevarjurite pataljon ja sukeldujate kompanii.