www.militaar.net

Runkel kirjutas:https://fi.wikipedia.org/wiki/Georgij_Alafuzoff

Suhtautuminen Venäjään

Alafuzoffia on arvostettu ja kehuttu hänen korkeatasoisen Venäjän-tuntemuksensa takia. Suomen tiedustelupäällikkönä toimiessaan hän oli kenraali Ari Puheloisen lisäksi ainut Venäjällä kouluttautunut Pääesikunnan upseeri. Lisäksi hänen venäjän kielen taitoaan on pidetty valttina. On nähty etuna, että Suomen tiedustelupäällikkönä toimi Venäjän asevoimia henkilökohtaisesti tunteva upseeri.

Erityisesti hän on Venäjä-kannanotoissaan korostanut sitä, ettei Venäjä ole missään mielessä uhka Suomelle eikä Venäjällä ole Suomen tai Baltian suunnalla turvallisuuspoliittisia intressejä. Hänen mukaansa Venäjän asevoimat riittävät korkeintaan "voiman näyttöön, ei niinkään käyttöön". Tätä näkemystä hän korosti erityisesti kommodorina 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Kuitenkin joissakin tapauksissa jotkut ovat katsoneet hänen vähättelevän Venäjän uhkaa ja jopa tulkinneet hänen olevan venäläismielinen. Hän totesi 21. toukokuuta 2002 Helsingin Sanomien haastattelussa: "Venäjän asevoimat eivät ole uhka Suomelle. Korostan, että demokraattisen valtion asevoimat eivät ole uhka ainoallekaan naapurille. Se riippuu poliittisista päätöksistä, muodostuuko niistä uhka vai ei". Lisäksi hän on todennut, ettei Venäjä ole uhka Suomelle niin kauan kuin Suomi ei muodosta uhkaa Venäjälle. Hän myös suhtautui kriittisesti Kosovon elinkelpoisuuteen itsenäisenä valtiona, vaikkei ole halunnut ottaa suoraa kantaa itsenäisyyteen. Hänen Pekka Visurin toimittamaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset- teokseen (2001) kirjoittamaansa artikkelia kritisoitiin kirja-arvostelussa:

»Georgij Alafuzoff käyttää aiheen laajuuteen ja vaativuuteen nähden varsin vähän lähteitä Venäjä-esittelyssään. Ilmeisestä asiantuntemuksesta huolimatta asioita perustellaan ja kyseenalaistetaan niukasti.

Alafuzoffin lukija jää miettimään annettavan kuvan uskottavuutta. Siinä näytetään Venäjä, joka on sotilasstrategisesti alakynnessä ja jäämässä yksin uhkiensa kanssa ja jonka yhteistyö lännen kanssa perustuu lähinnä Venäjän raaka-ainelähteiden hyödyntämiseen.»

Toisaalta hän arvosteli Venäjän toimintaa Viron patsaskiistan yhteydessä ja piti sitä diplomaattisena virheenä. Helsingin Suomalaisella Klubilla pidetyssä Paasikivi-seuran puheessa hän totesi, etteivät Venäjän uhopuheet ja teot kohtaa, vaan itse asiassa Venäjä on suuruudestaan huolimatta kuitenkin ulkopoliittisesti heikko. Lisäksi hän kehotti Suomea pitämään kiinni maanpuolustuksestaan, koska Venäjän asevoimat kasvavat:

»Maanpuolustus on edelleen tärkeää. Venäjää ei tarvitse pitää uhkana, mutta sen potentiaali on otettava huomioon»

»Suomen on ehdottomasti otettava Venäjän taloudellinen ja poliittinen vahvistuminen huomioon turvallisuuspolitiikassaan.»

Erityisesti hän on Venäjä-kannanotoissaan korostanut sitä, ettei Venäjä ole missään mielessä uhka Suomelle eikä Venäjällä ole Suomen tai Baltian suunnalla turvallisuuspoliittisia intressejä. Hänen mukaansa Venäjän asevoimat riittävät korkeintaan "voiman näyttöön, ei niinkään käyttöön". Tätä näkemystä hän korosti erityisesti kommodorina 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa

Presenteeritakse Venemaad, kes on sõjalisstrateegilises mõttes nõrgem osapool ja jäämas isolatsiooni oma ohtudega, ning kelle koostöö Läänega tugineb peamiselt Venemaa tootaineressursside ekspluateerimisel.

retti kirjutas:Ega ta eriti ei eksi
Geopoliitiline reaalsus aastal 2019
Miljardit elanikku
1,347 Hiina
0,314 USA
0,143 Venemaa

Kui 50 miljonit meest sõjas hukkub ei juhtu Hiinas midagi.Venemaa lakkab riigina olemast.

Walter2 kirjutas:Tundub olema järjekordne kasulik idioot.

CIA Intelligence report.
FINLANDIZATION IN ACTION: HELSINKI'S EXPERIENCE WITH MOSCOW.
(ReferenceTitle: ESAU-LVI)
August 1972

Kokkuvõte lk 129 / allpool on kirjavead seoses kopeerimisega pdf dokumendist.

Certainly one long-run objective of the Soviets is to foster relationships with other West European nations similar to that which they have with Finland, in other words to "Finlandize" Europe, While they probably do not realistically expect to duplicate the Finnish model else- where, the Soviet leaders most certainly hope to contribute to the gradual extension of analagous relationships by encouraging the erosion of a balancing military force in West Europe and by creating stronger economic ties between the USSR and West European states. The Finnish experience has demonstrated that, once the tools of leverage have been established, no matter how remote the possibility of their use, a state of mind tends to be created which becomes as important as the weapons of leverage themselves. Since the war the Finns have accepted extensive Soviet interference in their national destiny as a fact of life. Doubtless the Soviets would ideally like to see something approaching this in Western Europe.

"A Blind Mirror” contains a lot of information about the methods and techniques of the KGB and GRU. In 1980 the KGB launched 350 “active measures”and Moscow received 600 secret or confidential cables from the KGB Residentura in Finland. The Soviet security organs had 216 Finnish agents and operatives in three categories: 88 recruited agents, 73 trusted collaborators and 15 case officers for the illegals. The Soviet military intelligence organization, GRU, had additional resources among its Finnish collaborators.