Ehk siis SUPO 1949. a arhiiv uurijaile täielikult kasutatavaks ja nimistud aastate 1949-1959 kohta. Valtiollisen poliisin ja Etsivän Keskuspoliisin arhiivid on olnud avatud Kansallisarkistos. Meid otseselt puudutab nt Lõokese ja Treiali asi.
Supon alkuvuosien arkisto aukeaa
Helsingin Sanomat 1.1.2009 22:00
Tuomo Pietiläinen
Supo seurasi vuonna 1949 muun muassa ammattiyhdistysliikkeen "kuumaa kesää". Sen tapahtumat huipentuivat Kemissä lakkolaisten ja poliisien yhteenottoon, jossa kaksi työläistä kuoli. Kuva on Senaatintorilla järjestetystä muistotilaisuudesta.
Suojelupoliisin (Supo) arkistosta tulee osa julkiseksi perjantaina. Papereista yleisön nähtäviksi tulevat vuoden 1949 koko arkisto ja arkistoluettelot vuosilta 1949–1959.
Aiemmin Supon papereita ei ole yleisölle näytetty, mutta sen edeltäjien Valtiollisen poliisin ja Etsivän Keskuspoliisin arkistot ovat olleet Kansallisarkistossa nähtävinä kokonaan.
Ylitarkastaja Ville Kajanne Kansallisarkistosta arvioi, että Supon arkistoa julkistuu nyt "muutamia metrejä".
Yhteensä Supon 1949–1959 arkistoa on Kansallisarkistossa 50 hyllymetriä ja sitä julkistetaan vuosittain vähitellen.
Historiantutkijat ovat suurimmat paljastukset jo Supon alkuvuosikymmenten papereista löytäneet, mutta yksityisille suomalaisille ja ulkomaalaisille on luvassa jännitystä.
"Yksityisille suomalaisille avautuu ensi kertaa mahdollisuus suoraan nähdä, mitä heistä itsestään tai heidän vanhemmistaan on suojelupoliisin arkistossa", Turun yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentola sanoo.
Supon 60-vuotishistoriaa valmisteleva Rentola valitsi kolme kiinnostavaa tapausta, joita koskevia papereita tulee julkiseksi perjantaina.
Helsingissä ja Lemmenjoella vaikutti hollantilainen seikkailijatar, jota epäiltiin vakoilusta. Kaunis Sylvia Petronella Antoinette van der Moer pani miesten päitä pyörälle vuodesta 1949 lähtien.
Rentolan mukaan vakoiluepäilyissä ei kuitenkaan ollut perää.
Kesällä 1949 tuli Ilomantsissa itärajan yli kaksi virolaisloikkaria, Herman Treial ja Artur Lõoke.
Treial karkasi myöhemmin suomalaisten avustamana, mutta jäi kiinni ja kuoli sairaalassa, Lõoke luovutettiin Neuvosto-Viroon ja sai siellä kuolemantuomion.
Kemin lakosta elo–syyskuussa 1949 on arkistossa jonkin verran asiakirjoja.
Se oli ensimmäinen iso yhteiskunnallinen yhteenotto, jota Supo seurasi.
Kansallisarkiston Rauhankadun tutkijasalissa voi asiakirjojen tilauksia tehdä arkisin kello 9–20.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135 ... hetalinkki
SUPO arhiiv 1949 uurijaile kasutatav
Aloittelevan Supon kirjoihin joutui helposti
2.1.2009 22:08
Tuomo Pietiläinen
Helsingin Sanomat
Hollantilainen kaunotar Sylvia Petronella Antoinette van der Moer päätyi Supon arkistoihin 1949. Poliisi kirjasi tuntomerkeiksi hoikan vartalon, terävän nenän, terveet hampaat ja suuren suun.
Hollantilainen kaunotar Sylvia Petronella Antoinette van der Moer päätyi Supon arkistoihin 1949. Poliisi kirjasi tuntomerkeiksi hoikan vartalon, terävän nenän, terveet hampaat ja suuren suun.
"Ei pidetä erikoisena nerona, eikä sen vuoksi liene vakoiluun kykenevä".
Näin tylysti päättyy ylietsivä E. Holtinkosken raportti työmies Eino Soutukorvasta, jota suojelupoliisin tiedottaja eli vasikka epäili vakoilusta pohjoisessa Suomessa vuodenvaihteessa 1949–50.
Kemissä tehty raportti on yksi niistä sadoista ilmoituksista, jotka tulivat julkiseksi eilen perjantaina, kun Suojelupoliisin ensimmäisen toimintavuoden 1949 paperit tulivat julkisiksi Kansallisarkistossa.
Paperit kertovat, että toimintaansa aloittelevan Supon kirjoihin joutui helposti: vakoiluepäilyihin riittivät yllättävät käteisvarat, runsas matkustelu, leveä elämä tai vaikkapa radioamatööritoiminta.
Soutukorvan pelasti jatkotutkimuksilta hänen hengenlahjansa, mutta moni teräväksi arvioitu epäilyttävä henkilö joutui kuulusteltavaksi tiedottajien ilmiantojen perusteella.
Älyn lisäksi Supo kirjasi suomalaisten seksitapoja. Raskauttavaa oli erityisesti se, jos epäilty oli homoseksuaali – kuten vakoilusta epäillyksi joutunut toimittaja Supon analyysin mukaan oli.
"Paikkakunnalla on pitemmän aikaa liikkunut huhuja, että Nuotio on sukupuolisesti sairas henkilö (homoseksuaali) ja tämä vuoksi seurustelee mielellään nuorien poikien kanssa ja maksaa hän pojille pienistä palveluksista palkkaa", Supon etsivä Eetu Jarhola kirjasi raporttiinsa, jossa epäillyn seksitapoja arvioitiin yhden tiheärivisen A4-arkin verran.
Vakoiluepäilyjen peruste oli sekin, jos oli käynyt punaupseerikoulun Neuvostoliitossa tai oli joutunut siellä sotavangiksi. Yleensä kaikki kommunismiin tai Neuvostoliittoon liittyvä oli epäilyttävää.
Supo alkoi jo 1950-luvulla seurata Neuvostoliiton omistamia liikeyrityksiä kuten Teboilia, Konelaa ja Kosmos Filmiä sekä Suomen kommunistisen puoleen (Skp) omistamia tai hallitsemia yhtiöitä.
Supossa epäiltiin, että niitä NL:n yrityksiä käytettiin vakoilijoiden peitteenä ja Skp:n yhtiöitä taas rahansiirtoihin Neuvostoliitosta Skp:lle.
Uskonnollisista lahkoista Supo seurasi Jehovan Todistajia, mutta myös valtionkirkkoa ja varsinkin kreikkalaiskatolista kirkkokuntaa.
Jopa lehtipakinoita seurattiin. Supon arkistoihin päätyi muassa Suomen Sosialidemokraatin Yrjö "Jahvetti" Kilpeläisen kirjoituksia.
Kansallisarkistossa Helsingissä voi tilata Supo-materiaalia arkisin kello 9.00–14.30.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135 ... hetalinkki
2.1.2009 22:08
Tuomo Pietiläinen
Helsingin Sanomat
Hollantilainen kaunotar Sylvia Petronella Antoinette van der Moer päätyi Supon arkistoihin 1949. Poliisi kirjasi tuntomerkeiksi hoikan vartalon, terävän nenän, terveet hampaat ja suuren suun.
Hollantilainen kaunotar Sylvia Petronella Antoinette van der Moer päätyi Supon arkistoihin 1949. Poliisi kirjasi tuntomerkeiksi hoikan vartalon, terävän nenän, terveet hampaat ja suuren suun.
"Ei pidetä erikoisena nerona, eikä sen vuoksi liene vakoiluun kykenevä".
Näin tylysti päättyy ylietsivä E. Holtinkosken raportti työmies Eino Soutukorvasta, jota suojelupoliisin tiedottaja eli vasikka epäili vakoilusta pohjoisessa Suomessa vuodenvaihteessa 1949–50.
Kemissä tehty raportti on yksi niistä sadoista ilmoituksista, jotka tulivat julkiseksi eilen perjantaina, kun Suojelupoliisin ensimmäisen toimintavuoden 1949 paperit tulivat julkisiksi Kansallisarkistossa.
Paperit kertovat, että toimintaansa aloittelevan Supon kirjoihin joutui helposti: vakoiluepäilyihin riittivät yllättävät käteisvarat, runsas matkustelu, leveä elämä tai vaikkapa radioamatööritoiminta.
Soutukorvan pelasti jatkotutkimuksilta hänen hengenlahjansa, mutta moni teräväksi arvioitu epäilyttävä henkilö joutui kuulusteltavaksi tiedottajien ilmiantojen perusteella.
Älyn lisäksi Supo kirjasi suomalaisten seksitapoja. Raskauttavaa oli erityisesti se, jos epäilty oli homoseksuaali – kuten vakoilusta epäillyksi joutunut toimittaja Supon analyysin mukaan oli.
"Paikkakunnalla on pitemmän aikaa liikkunut huhuja, että Nuotio on sukupuolisesti sairas henkilö (homoseksuaali) ja tämä vuoksi seurustelee mielellään nuorien poikien kanssa ja maksaa hän pojille pienistä palveluksista palkkaa", Supon etsivä Eetu Jarhola kirjasi raporttiinsa, jossa epäillyn seksitapoja arvioitiin yhden tiheärivisen A4-arkin verran.
Vakoiluepäilyjen peruste oli sekin, jos oli käynyt punaupseerikoulun Neuvostoliitossa tai oli joutunut siellä sotavangiksi. Yleensä kaikki kommunismiin tai Neuvostoliittoon liittyvä oli epäilyttävää.
Supo alkoi jo 1950-luvulla seurata Neuvostoliiton omistamia liikeyrityksiä kuten Teboilia, Konelaa ja Kosmos Filmiä sekä Suomen kommunistisen puoleen (Skp) omistamia tai hallitsemia yhtiöitä.
Supossa epäiltiin, että niitä NL:n yrityksiä käytettiin vakoilijoiden peitteenä ja Skp:n yhtiöitä taas rahansiirtoihin Neuvostoliitosta Skp:lle.
Uskonnollisista lahkoista Supo seurasi Jehovan Todistajia, mutta myös valtionkirkkoa ja varsinkin kreikkalaiskatolista kirkkokuntaa.
Jopa lehtipakinoita seurattiin. Supon arkistoihin päätyi muassa Suomen Sosialidemokraatin Yrjö "Jahvetti" Kilpeläisen kirjoituksia.
Kansallisarkistossa Helsingissä voi tilata Supo-materiaalia arkisin kello 9.00–14.30.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135 ... hetalinkki
Re: SUPO arhiiv 1949 uurijaile kasutatav
Estoloog kirjutas:Ehk siis SUPO 1949. a arhiiv uurijaile täielikult kasutatavaks ja nimistud aastate 1949-1959 kohta. Valtiollisen poliisin ja Etsivän Keskuspoliisin arhiivid on olnud avatud Kansallisarkistos. Meid otseselt puudutab nt Lõokese ja Treiali asi.
Huvitav, kes nende meeste saatuse üle veel huvi tunneb? Üks meestest on minu sugulane ja ka ristiisa.!
Herman Treial (1904 Tartumaa – 9. veebruar 1951 Helsinki) oli Eesti (leitnant) ja Saksa (kapten) sõjaväelane.
Lõpetas 1929 sõjakooli, teenis piirivalves. Teise maailmasõja ajal teenis Saksa sõjaväes, 1945–1949 oli metsavend.
28. juunil 1949 põgenes koos Artur Lõokesega Soome, suri vangla haiglas 9.veebr.1951. Urn sängitatud Hietaniemi kalmistule 24.veebr.1951
Artur Lõoke (1909 Jõgeva – 11. oktoober 1950 Tallinn) oli Eesti raudteelane.
Oli jaamakorraldaja ja jaamaülem mitmes Eesti raudteejaamas, viimati Rakkes. 1941–1942 oli Omakaitse Jõgeva kompanii ülem. 28. juunil 1949 põgenes koos Herman Treialiga Soome, anti Nõukogude Liidule välja 16. aprillil 1950, mõisteti surma 26. juulil 1950 ja hukati 11.okt. 1950
Lõokese abikaasa ja 9 aastane tütar küüditati 1951.a. sügisel Siberisse.
Lõpetas 1929 sõjakooli, teenis piirivalves. Teise maailmasõja ajal teenis Saksa sõjaväes, 1945–1949 oli metsavend.
28. juunil 1949 põgenes koos Artur Lõokesega Soome, suri vangla haiglas 9.veebr.1951. Urn sängitatud Hietaniemi kalmistule 24.veebr.1951
Artur Lõoke (1909 Jõgeva – 11. oktoober 1950 Tallinn) oli Eesti raudteelane.
Oli jaamakorraldaja ja jaamaülem mitmes Eesti raudteejaamas, viimati Rakkes. 1941–1942 oli Omakaitse Jõgeva kompanii ülem. 28. juunil 1949 põgenes koos Herman Treialiga Soome, anti Nõukogude Liidule välja 16. aprillil 1950, mõisteti surma 26. juulil 1950 ja hukati 11.okt. 1950
Lõokese abikaasa ja 9 aastane tütar küüditati 1951.a. sügisel Siberisse.
Kes on foorumil
Kasutajad foorumit lugemas: Registreeritud kasutajaid pole ja 6 külalist