Soome kaitsevõime
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Jätkates seda eepost, mida Antti Rinne tegelikult KVJ-le öelda tahtis, siis oli HeSaris analüüs, kus vihjati sellele, et Rinne ise vana ametiühingupealikuna riigikaitsest eriti midagi ei jaga, kuid ta on kuulanud hoolikalt SDP pika-ajalise rahvasaadiku ja endise välisministri Erkki Tuomioja nägemusi riigikaitsest. Hoolimata SDP liikmelisusest on Erkki Tuomioja ultravasakpoolne ja tihtipeale Moskva-meelde. ET arvates ei peaks Soome üldse osalema lääneriikide sõjalistes õppustes, kus harjutatakse NATO 5. artikli järgset tegevust. Sisuliselt on kõik õppused sellega seotud, et antakse abi vastavalt 5. artiklile. See mees on täielik uss, pidage seda meeles, kui ta järjekordselt suurt Eesti-sõpra mängib. Tema meelsus ei ole ka mujal märkamatuks jäänud, näiteks Soome-USA suhted olevat märgatavalt jahenenud, kui Halonen oli president ja Tuomioja välisminister.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006200692.html
MERI velloo ympärillä, ja jossain kaukana siintää Viron rannikko. Isosaari on kilometrin päässä idässä. Olemme yhdellä Helsingin suurimmista ulkosaarista ja samalla paikassa, joka on hyvin salainen. Tänne ei pääse ilman erillistä lupaa ja henkilöllisyystodistusta. Kuivasaari on vielä monille tuntematon puolustusvoimien hallinnassa oleva linnakesaari. Mutta se olisi syytä tuntea.
SAAREN historiasta tiedetään tämä: Kalastajat pitivät Kuivasaarta tukikohtanaan 1700-luvulla. 1896 saari lunastettiin ”Korkealle Kruunulle sotilaallista käyttöä varten”. Suomen suurruhtinaskunta oli silloin osa Venäjää. Venäjä oli hävinnyt sodan Japania vastaan 1904–1905 menettäen suuren osan myös Itämeren laivastostaan. Venäjällä oli kiire turvata selustaansa ja rakentaa linnoituksia Itämeren rannikoille, kunnes se saisi uusia laivoja Itämerelle. Aloitettiin Pietari Suuren merilinnoituksen rakentaminen. Puolustuslinjaa rakennettiin Suomen rannikolta Viroon saakka. ”Läntiseen ketjuun kuului 212 niemeä ja saarta Suomessa”, kertoo Suomenlinnan Rannikkotykistökillan Kuivasaaren isäntä ja opas Mikko Lahtinen. Linnoituksista saatiin kattava optinen verkko, jossa yhdestä linnoituksesta oli näköyhteys aina seuraavaan. Kuivasaarestakin tuli osa tätä ketjua.
VENÄJÄ aloitti linnoitustyöt Kuivasaaressa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Saareen rakennettiin teitä, laituri sekä kasarmeja ja asuntoja henkilökunnalle. Sota syttyi kesällä 1914, jolloin Kuivasaaren linnoitus oli melkein valmis. Helsinkiin saakka vastustaja ei tullut. Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa vuonna 1918, jonka jälkeen Kuivasaaren venäläinen miehistö pakeni Petrogradiin eli nykyiseen Pietariin. Kuivasaaren patteri jätettiin ehjänä paikoilleen, ja pian saksalaiset kouluttivatkin jo suomalaisia tykkimiehiksi. ”Tehtävään valittiin miehiä, jotka osasivat auttavasti saksaa”, Lahtinen kertoo. Ruoka oli parasta pitää tuoreena mahdollisimman pitkään. Siat ja kanat teurastettiin vasta saaressa. Saunan pesuhuone oli talvellakin lämmin, ja siellä oli puhdasta vettä, joten eläimet teurastettiin siellä. Venäläisten rakentamat päällikön talo, sauna ja ruokala seisovat edelleen ylväinä, joskin rapistuneina ja uutta maalia kaipaavina. Kasarmiin mahtui yhteensä sata miestä. Toisessa tuvassa kerrossängyillä mahtui kuorsaamaan 50 miestä ja toisella puolella saman verran. Päällystölle oli omat asunnot, ja loput sata miestä nukkuivat patterissa. Parhaimmillaan saaressa asui 250 sotilasta ja henkilökuntaa.
KAUNIS saari on nähtävyys jo sellaisenaan, mutta suurin osa vierailijoista tulee saarelle sen merkittävimmän nähtävyyden takia. Kuivasaarella sijaitsee Suomen suurin tykki. Venäläisten jäljiltä itsenäiseen Suomeen jäi yhdeksän Pietarin lähistöllä Obuhovin terästehtaalla valmistettua 305 mm:n eli 12 tuuman tykkiä. Tykit eivät pääosin olleet toimintakunnossa, eikä niiden kunnostusta pidetty tarpeellisena 1920-luvulla. 1930-luvulla tilanne muuttui. Kuivasaareen alettiin suunnitella kaksoistykkitornia. Tykkitornista tuli järeä. Siinä oli viisi kerrosta, ja se oli täynnä terästä. Tieto osastojen välillä liikkui puhelimitse. Ampumakuntoon uusi kahden 12-tuumaisen putken tykkitorni tuli kesällä 1935.
Hieman statistiikkaa tykeistä:
Koko tykkitorni painaa miljoona kiloa. Se on 19 metriä korkea ja 16 metriä halkaisijaltaan.
Ampumasektori on 360 astetta. Yksi kranaatti painaa 471 kiloa.
Pelkästään ampuma-arvojen laskemiseen keskiössä tarvittiin 15–20 ihmistä. Yhteensä tykkejä operoi 80–137 ihmistä kerrallaan.
Ampumaetäisyys oli yli 40 kilometriä.
Tykit olivat Kuivasaaressa osana Suomen rannikon puolustusta muodostaen vahvan pelotteen vihollisille. Talvi- ja jatkosodan aikana linnake osallistui etupäässä Helsingin ilmatorjuntaan ja -valvontaan. Tykit ampuivat vain kaksi kertaa: kerran harjoituksena ja toisen kerran syksyllä 1941, kun venäläiset olivat vetäytymässä Hangosta.
Rannikkotykkimiehet ovat aina olleet ylpeitä osumatarkkuudesta. Perusteellisen ammunnanvalmistelun takia osumat olivat todennäköisiä jo ensimmäisistä laukauksista alkaen. Tykit oli suunniteltu nimenomaan liikkuvan kohteen ampumiseen, käytännössä siis vihollislaivojen. Takaisin Kuivasaareen ne pääsivät vuonna 1960. Vähän sen jälkeen rannikkotykistö otti käyttöönsä Radalin, digitaalisen ammunnanlaskimen. Radal on patterissa edelleen. Se edusti aikansa parasta teknologiaa 1970-luvulla Nokian valmistamana. Samantapaisia laskentamenetelmiä käytettiin kuulennollakin.
VALVONTAKOMISSION vaatimuksesta 12 tuuman tykit siirrettiin jatkosodan jälkeen Parolan varikolle ja purettiin. 1960–70-luvuilla tykeillä ammuttiin paljon testiammuntoja. ”Täällä on ammuttu jumalattoman paljon”, Lahtinen sanoo. Tykkien aiheuttama paineaalto oli valtava ja rikkoi kaiken lähistöltä. Ammuntoja tehdessä saaren rakennusten ovet ja ikkunat piti avata apposen ammolleen, jotta lasi ei olisi poksahdellut. Viimeisiä kertoja 12 tuuman tykeillä ammuttiin kranaatteja 1970-luvulla. Sähkövikojen vuoksi tykit asetettiin käyttökieltoon. Viime vuosina tykeillä on ammuttu lähinnä kunnialaukauksia, viimeksi tänä keväänä 8. toukokuuta, kun rykmentti täytti 101 vuotta. Kranaatin sijaan ammuksena on käytetty 500 litran vesipussia.
SAARI on jo pitkään ollut hiljainen. Syrjässä se on ollut aina. Varuskunta saaresta katosi jo sotien jälkeen ja viimeiset pysyvät asukkaat, Vuorisen perhe, vuonna 1991. ”Ne olivat meidän elämämme hienoimmat vuodet”, kertoo Anu Vuorinen nyt. ”Muutimme Kuivasaareen vapunaattona 1980, kun olimme mieheni kanssa vasta kihloissa. Armeija oli silloin niin vanhanaikainen, että kun asuttiin samassa osoitteessa, tuli kyselyjä, että susipariko asuu yhdessä. Elokuussa menimme naimisiin”, Vuorinen muistelee. Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti palkkasi Vuorisen miehen Arton saarelle töihin vartiopäälliköksi, ja Anu Vuorinen siirtyi perässä Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen palkkalistoille lämmittäjäksi eli kiinteistönhoitajaksi. Työhön kuului muun muassa rakennusten kunnossapitoa, LVI-huoltoa ja pihojen hoitoa.
”Ei se ollut aina hirveän helppoa. Sanonta oli, että kesä oli paratiisi, loppusyksy ja syksy helvetti, ja loppu siltä väliltä. Kaikkeen piti sopeutua.”
SYKSYLLÄ saarelle hiipivät ääretön pimeys, tuuli ja räntäsateet. Paikka muuttui yksinäiseksi, kun kukaan ei halunnut vierailla. ”Mutta sitten tuli kevät. Muuttolinnut ja valo, se oli mielettömän kaunis saari”, Anu Vuorinen sanoo. Vuorisille syntyi saaressa poika, Jyri, vuonna 1985. Poika kulki pienestä pitäen mukana huoltamassa isänsä kanssa tykkejä tai tekemässä äitinsä kanssa talomiehen hommia. Hän oppi jo lapsena kulkemaan moottorikelkan kyydissä, ajamaan traktoria ja ohjaamaan venettä. Ja hoitamaan lampaita. Kuivasaaressa laidunsi kesäisin lammasjoukkio, joka söi rannan ruohoa ja rakasti armeijan näkkileipää. ”Yhdellä leirillä lampaat söivät kokonaisen laatikon intin näkkäriä”, Vuorinen nauraa. Syksyllä lampaat teurastettiin syötäväksi. Mantereelle kuljettiin vuodenajasta riippuen veneellä, moottorikelkalla tai hydrokopterilla. Perhe muutti Isosaareen vuonna 1991 ja mantereelle muutamaa vuotta myöhemmin.
VIIME vuosina saaressa on pidetty puolustusvoimien harjoituksia harvakseltaan. Lisäksi saarta on käyttänyt Maanpuolustuskoulutusyhdistys omiin, lähinnä naisille suunnattuihin merellisiin turvallisuuskoulutuksiinsa. Luonto on taas villiintynyt. Kerran lyhyeksi tallotut niityt kasvavat jälleen, harvinaiset linnut löytävät sen pesäpaikakseen, ja muutama saaristossa harvinaisempi kasvilaji kasvaa kuivassa maassa. Nuokkukohokki suorastaan kukoistaa saarella. Kuivasaaresta voi löytää eksoottisiakin kasveja. Aikaisemmin purjelaivojen oli tapana ottaa painolastiksi maata. Kun maa-aines kastui, sitä tyhjennettiin saarille ja otettiin uutta tilalle. Mullan mukana siemenet ja taimet kulkeutuivat kaukaakin uusille kasvualueille.
SOTAMUSEO kaavaili saaresta 1990-luvulla museosaarta, ja saarelle siirrettiin paljon vanhoja museotykkejä ja muuta kalustoa ympäri Suomea. Hanke jäi rahan puutteessa. Suomenlinnan Rannikkotykistökilta on huolehtinut saaren kiinteistöjen ja kaluston kunnossapidosta 1990-luvulta saakka. Killan puheenjohtaja Kristiina Slotte kertoo, että kilta korjaa ja kunnostaa saarta vapaaehtoisvoimin sitä mukaan, kun tilat rapistuvat. Enemmänkin pitäisi tehdä. Varoja kilta saa saareen tehtävistä vierailuista ja oheismyynnistä. Viime aikojen suurin ja tärkein työ on ollut kunnostaa kasematin vuotava katto, Slotte kertoo. Myös vanhat hienot rakennukset, kuten päällikön talo, tarvitsisivat pikaisesti kunnostusta. Koska Puolustusvoimat on luopunut osasta linnakesaaria ja miettii tällä hetkellä myös Kuivasaaren kohtaloa, on killan toiminnan jatkuminen saaressa epävarmaa. ”Me jatkamme saaressa, kunnes toisin ilmoitetaan. Ja toivomme toki jatkossakin saavamme olla mukana osana Kuivasaaren toimintaa”, Slotte toteaa.
SAARTEN merkitys ei ole enää sama puolustusvoimille, sillä merivoimien taistelutavat ovat muuttuneet. Rannikkoprikaatin esikuntapäällikkö komentaja Petri Pääkkönen kertoo, että käyttötarpeen muuttuessa alueille etsitään taloudellista ja maanpuolustuksen kokonaisetua palveleva jatkokäyttö. Erinomaisiksi esimerkeiksi Pääkkönen nostaa Vallisaaren ja Kuninkaansaaren, jotka ovat avautuneet kaupunkilaisille viime vuosina. ”Saaren museollinen arvo on suuri. Kaikki haluavat, että kalusto säilyy”, Pääkkönen sanoo. Pääkkösen mukaan Puolustusvoimat tarkastelee aktiivisesti alueiden käyttötarpeita erityisesti valmiuden ja harjoitustoiminnan näkökulmasta. Kuivasaaren osalta erilaisia vaihtoehtoja on ollut tarkastelussa, mutta toistaiseksi asiassa ei ole tehty muutoksia. Tällä hetkellä saarelle on kiellettyä nousta ilman lupaa, eikä veneellä saa lähestyä sataa metriä lähemmäs. Pienellä vaivalla saareen kuitenkin pääsee vierailemaan ja saa opaskierroksenkin päälle, saaren isäntä ja opas Lahtinen kertoo. Useampi risteily-yritys järjestää retkiä Kuivasaareen. Kesän aikana Kuivasaaressa ovat vierailleet lukemattomat isät ja pojat, yritysasiakkaat, syntymäpäiviään viettäneet naisporukat ja isoäiti lapsenlapsensa kanssa. Tältä kesältä yleisöretket ovat jo ohi, mutta ensi kesänä Kuivasaareen pääsee taas. Saarella kerran asunut Vuorisen perhekin pyrkii vierailemaan saarella joka vuosi. Edelleen saari tuntuu Anu Vuorisesta omalta. ”Onhan saari muuttunut. Rakennukset ovat ränsistyneet huollon puutteessa, mutta tärkeintä minulle saaressa on sen luonto.”
HeSari kirjutas Helsingi lähedal meres asuvast Kuivasaarest, kus asuvad Soome kõige suurema kaliibriga 305 mm Obuhovi rannakaitsekahuritega kahuritorn. Kindlustuste ehitamist alustati peale kaotust Vene-Jaapani sõjas, kui Venemaa kaotas suure osa laevastikust ja oli vaja pealinna kaitsta. 1914. aastaks olid kindlused valmis, kuid lahinguid seal I MS ajal ei peetudki. SKJ võttis kahurid üle ja 1935. aastaks olid need korras. 1 milj kilo kaaluv kahuritorn suutis lasta 470 kg mürskusid kuni 40 km kaugusele ja kui kahureid lasti, siis tuli majadel aknad lahti teha, et need lööklaine mõjul ei puruneks. Venelased pidasid kahureid nii ohtlikuks oma Hankos asuvale sõjaväebaasile, et need kästi peale Jätkusõda ära viia, viidigi ja toodi 1960ndatel tagasi, kus neid kasutati kuni 1990ndateni. Tänapäeval saarel garnisoni ei ole, tipaegadel oli seal kuni 250 mereväelast, kellest pooled olid kahurväelased ja ülejäänud tagasid kahuti tegevust, küll korraldatakse seal kordusõppuseid ja maakaitsekoolitusühingu MPK kursuseid. Saarele korraldatakse juhitud ringkäike, iseseisvalt ja ilma loata sinna minna ei tohi. Panen siia ka 305 mm kahurite foto.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006200692.html
MERI velloo ympärillä, ja jossain kaukana siintää Viron rannikko. Isosaari on kilometrin päässä idässä. Olemme yhdellä Helsingin suurimmista ulkosaarista ja samalla paikassa, joka on hyvin salainen. Tänne ei pääse ilman erillistä lupaa ja henkilöllisyystodistusta. Kuivasaari on vielä monille tuntematon puolustusvoimien hallinnassa oleva linnakesaari. Mutta se olisi syytä tuntea.
SAAREN historiasta tiedetään tämä: Kalastajat pitivät Kuivasaarta tukikohtanaan 1700-luvulla. 1896 saari lunastettiin ”Korkealle Kruunulle sotilaallista käyttöä varten”. Suomen suurruhtinaskunta oli silloin osa Venäjää. Venäjä oli hävinnyt sodan Japania vastaan 1904–1905 menettäen suuren osan myös Itämeren laivastostaan. Venäjällä oli kiire turvata selustaansa ja rakentaa linnoituksia Itämeren rannikoille, kunnes se saisi uusia laivoja Itämerelle. Aloitettiin Pietari Suuren merilinnoituksen rakentaminen. Puolustuslinjaa rakennettiin Suomen rannikolta Viroon saakka. ”Läntiseen ketjuun kuului 212 niemeä ja saarta Suomessa”, kertoo Suomenlinnan Rannikkotykistökillan Kuivasaaren isäntä ja opas Mikko Lahtinen. Linnoituksista saatiin kattava optinen verkko, jossa yhdestä linnoituksesta oli näköyhteys aina seuraavaan. Kuivasaarestakin tuli osa tätä ketjua.
VENÄJÄ aloitti linnoitustyöt Kuivasaaressa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Saareen rakennettiin teitä, laituri sekä kasarmeja ja asuntoja henkilökunnalle. Sota syttyi kesällä 1914, jolloin Kuivasaaren linnoitus oli melkein valmis. Helsinkiin saakka vastustaja ei tullut. Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa vuonna 1918, jonka jälkeen Kuivasaaren venäläinen miehistö pakeni Petrogradiin eli nykyiseen Pietariin. Kuivasaaren patteri jätettiin ehjänä paikoilleen, ja pian saksalaiset kouluttivatkin jo suomalaisia tykkimiehiksi. ”Tehtävään valittiin miehiä, jotka osasivat auttavasti saksaa”, Lahtinen kertoo. Ruoka oli parasta pitää tuoreena mahdollisimman pitkään. Siat ja kanat teurastettiin vasta saaressa. Saunan pesuhuone oli talvellakin lämmin, ja siellä oli puhdasta vettä, joten eläimet teurastettiin siellä. Venäläisten rakentamat päällikön talo, sauna ja ruokala seisovat edelleen ylväinä, joskin rapistuneina ja uutta maalia kaipaavina. Kasarmiin mahtui yhteensä sata miestä. Toisessa tuvassa kerrossängyillä mahtui kuorsaamaan 50 miestä ja toisella puolella saman verran. Päällystölle oli omat asunnot, ja loput sata miestä nukkuivat patterissa. Parhaimmillaan saaressa asui 250 sotilasta ja henkilökuntaa.
KAUNIS saari on nähtävyys jo sellaisenaan, mutta suurin osa vierailijoista tulee saarelle sen merkittävimmän nähtävyyden takia. Kuivasaarella sijaitsee Suomen suurin tykki. Venäläisten jäljiltä itsenäiseen Suomeen jäi yhdeksän Pietarin lähistöllä Obuhovin terästehtaalla valmistettua 305 mm:n eli 12 tuuman tykkiä. Tykit eivät pääosin olleet toimintakunnossa, eikä niiden kunnostusta pidetty tarpeellisena 1920-luvulla. 1930-luvulla tilanne muuttui. Kuivasaareen alettiin suunnitella kaksoistykkitornia. Tykkitornista tuli järeä. Siinä oli viisi kerrosta, ja se oli täynnä terästä. Tieto osastojen välillä liikkui puhelimitse. Ampumakuntoon uusi kahden 12-tuumaisen putken tykkitorni tuli kesällä 1935.
Hieman statistiikkaa tykeistä:
Koko tykkitorni painaa miljoona kiloa. Se on 19 metriä korkea ja 16 metriä halkaisijaltaan.
Ampumasektori on 360 astetta. Yksi kranaatti painaa 471 kiloa.
Pelkästään ampuma-arvojen laskemiseen keskiössä tarvittiin 15–20 ihmistä. Yhteensä tykkejä operoi 80–137 ihmistä kerrallaan.
Ampumaetäisyys oli yli 40 kilometriä.
Tykit olivat Kuivasaaressa osana Suomen rannikon puolustusta muodostaen vahvan pelotteen vihollisille. Talvi- ja jatkosodan aikana linnake osallistui etupäässä Helsingin ilmatorjuntaan ja -valvontaan. Tykit ampuivat vain kaksi kertaa: kerran harjoituksena ja toisen kerran syksyllä 1941, kun venäläiset olivat vetäytymässä Hangosta.
Rannikkotykkimiehet ovat aina olleet ylpeitä osumatarkkuudesta. Perusteellisen ammunnanvalmistelun takia osumat olivat todennäköisiä jo ensimmäisistä laukauksista alkaen. Tykit oli suunniteltu nimenomaan liikkuvan kohteen ampumiseen, käytännössä siis vihollislaivojen. Takaisin Kuivasaareen ne pääsivät vuonna 1960. Vähän sen jälkeen rannikkotykistö otti käyttöönsä Radalin, digitaalisen ammunnanlaskimen. Radal on patterissa edelleen. Se edusti aikansa parasta teknologiaa 1970-luvulla Nokian valmistamana. Samantapaisia laskentamenetelmiä käytettiin kuulennollakin.
VALVONTAKOMISSION vaatimuksesta 12 tuuman tykit siirrettiin jatkosodan jälkeen Parolan varikolle ja purettiin. 1960–70-luvuilla tykeillä ammuttiin paljon testiammuntoja. ”Täällä on ammuttu jumalattoman paljon”, Lahtinen sanoo. Tykkien aiheuttama paineaalto oli valtava ja rikkoi kaiken lähistöltä. Ammuntoja tehdessä saaren rakennusten ovet ja ikkunat piti avata apposen ammolleen, jotta lasi ei olisi poksahdellut. Viimeisiä kertoja 12 tuuman tykeillä ammuttiin kranaatteja 1970-luvulla. Sähkövikojen vuoksi tykit asetettiin käyttökieltoon. Viime vuosina tykeillä on ammuttu lähinnä kunnialaukauksia, viimeksi tänä keväänä 8. toukokuuta, kun rykmentti täytti 101 vuotta. Kranaatin sijaan ammuksena on käytetty 500 litran vesipussia.
SAARI on jo pitkään ollut hiljainen. Syrjässä se on ollut aina. Varuskunta saaresta katosi jo sotien jälkeen ja viimeiset pysyvät asukkaat, Vuorisen perhe, vuonna 1991. ”Ne olivat meidän elämämme hienoimmat vuodet”, kertoo Anu Vuorinen nyt. ”Muutimme Kuivasaareen vapunaattona 1980, kun olimme mieheni kanssa vasta kihloissa. Armeija oli silloin niin vanhanaikainen, että kun asuttiin samassa osoitteessa, tuli kyselyjä, että susipariko asuu yhdessä. Elokuussa menimme naimisiin”, Vuorinen muistelee. Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti palkkasi Vuorisen miehen Arton saarelle töihin vartiopäälliköksi, ja Anu Vuorinen siirtyi perässä Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen palkkalistoille lämmittäjäksi eli kiinteistönhoitajaksi. Työhön kuului muun muassa rakennusten kunnossapitoa, LVI-huoltoa ja pihojen hoitoa.
”Ei se ollut aina hirveän helppoa. Sanonta oli, että kesä oli paratiisi, loppusyksy ja syksy helvetti, ja loppu siltä väliltä. Kaikkeen piti sopeutua.”
SYKSYLLÄ saarelle hiipivät ääretön pimeys, tuuli ja räntäsateet. Paikka muuttui yksinäiseksi, kun kukaan ei halunnut vierailla. ”Mutta sitten tuli kevät. Muuttolinnut ja valo, se oli mielettömän kaunis saari”, Anu Vuorinen sanoo. Vuorisille syntyi saaressa poika, Jyri, vuonna 1985. Poika kulki pienestä pitäen mukana huoltamassa isänsä kanssa tykkejä tai tekemässä äitinsä kanssa talomiehen hommia. Hän oppi jo lapsena kulkemaan moottorikelkan kyydissä, ajamaan traktoria ja ohjaamaan venettä. Ja hoitamaan lampaita. Kuivasaaressa laidunsi kesäisin lammasjoukkio, joka söi rannan ruohoa ja rakasti armeijan näkkileipää. ”Yhdellä leirillä lampaat söivät kokonaisen laatikon intin näkkäriä”, Vuorinen nauraa. Syksyllä lampaat teurastettiin syötäväksi. Mantereelle kuljettiin vuodenajasta riippuen veneellä, moottorikelkalla tai hydrokopterilla. Perhe muutti Isosaareen vuonna 1991 ja mantereelle muutamaa vuotta myöhemmin.
VIIME vuosina saaressa on pidetty puolustusvoimien harjoituksia harvakseltaan. Lisäksi saarta on käyttänyt Maanpuolustuskoulutusyhdistys omiin, lähinnä naisille suunnattuihin merellisiin turvallisuuskoulutuksiinsa. Luonto on taas villiintynyt. Kerran lyhyeksi tallotut niityt kasvavat jälleen, harvinaiset linnut löytävät sen pesäpaikakseen, ja muutama saaristossa harvinaisempi kasvilaji kasvaa kuivassa maassa. Nuokkukohokki suorastaan kukoistaa saarella. Kuivasaaresta voi löytää eksoottisiakin kasveja. Aikaisemmin purjelaivojen oli tapana ottaa painolastiksi maata. Kun maa-aines kastui, sitä tyhjennettiin saarille ja otettiin uutta tilalle. Mullan mukana siemenet ja taimet kulkeutuivat kaukaakin uusille kasvualueille.
SOTAMUSEO kaavaili saaresta 1990-luvulla museosaarta, ja saarelle siirrettiin paljon vanhoja museotykkejä ja muuta kalustoa ympäri Suomea. Hanke jäi rahan puutteessa. Suomenlinnan Rannikkotykistökilta on huolehtinut saaren kiinteistöjen ja kaluston kunnossapidosta 1990-luvulta saakka. Killan puheenjohtaja Kristiina Slotte kertoo, että kilta korjaa ja kunnostaa saarta vapaaehtoisvoimin sitä mukaan, kun tilat rapistuvat. Enemmänkin pitäisi tehdä. Varoja kilta saa saareen tehtävistä vierailuista ja oheismyynnistä. Viime aikojen suurin ja tärkein työ on ollut kunnostaa kasematin vuotava katto, Slotte kertoo. Myös vanhat hienot rakennukset, kuten päällikön talo, tarvitsisivat pikaisesti kunnostusta. Koska Puolustusvoimat on luopunut osasta linnakesaaria ja miettii tällä hetkellä myös Kuivasaaren kohtaloa, on killan toiminnan jatkuminen saaressa epävarmaa. ”Me jatkamme saaressa, kunnes toisin ilmoitetaan. Ja toivomme toki jatkossakin saavamme olla mukana osana Kuivasaaren toimintaa”, Slotte toteaa.
SAARTEN merkitys ei ole enää sama puolustusvoimille, sillä merivoimien taistelutavat ovat muuttuneet. Rannikkoprikaatin esikuntapäällikkö komentaja Petri Pääkkönen kertoo, että käyttötarpeen muuttuessa alueille etsitään taloudellista ja maanpuolustuksen kokonaisetua palveleva jatkokäyttö. Erinomaisiksi esimerkeiksi Pääkkönen nostaa Vallisaaren ja Kuninkaansaaren, jotka ovat avautuneet kaupunkilaisille viime vuosina. ”Saaren museollinen arvo on suuri. Kaikki haluavat, että kalusto säilyy”, Pääkkönen sanoo. Pääkkösen mukaan Puolustusvoimat tarkastelee aktiivisesti alueiden käyttötarpeita erityisesti valmiuden ja harjoitustoiminnan näkökulmasta. Kuivasaaren osalta erilaisia vaihtoehtoja on ollut tarkastelussa, mutta toistaiseksi asiassa ei ole tehty muutoksia. Tällä hetkellä saarelle on kiellettyä nousta ilman lupaa, eikä veneellä saa lähestyä sataa metriä lähemmäs. Pienellä vaivalla saareen kuitenkin pääsee vierailemaan ja saa opaskierroksenkin päälle, saaren isäntä ja opas Lahtinen kertoo. Useampi risteily-yritys järjestää retkiä Kuivasaareen. Kesän aikana Kuivasaaressa ovat vierailleet lukemattomat isät ja pojat, yritysasiakkaat, syntymäpäiviään viettäneet naisporukat ja isoäiti lapsenlapsensa kanssa. Tältä kesältä yleisöretket ovat jo ohi, mutta ensi kesänä Kuivasaareen pääsee taas. Saarella kerran asunut Vuorisen perhekin pyrkii vierailemaan saarella joka vuosi. Edelleen saari tuntuu Anu Vuorisesta omalta. ”Onhan saari muuttunut. Rakennukset ovat ränsistyneet huollon puutteessa, mutta tärkeintä minulle saaressa on sen luonto.”
HeSari kirjutas Helsingi lähedal meres asuvast Kuivasaarest, kus asuvad Soome kõige suurema kaliibriga 305 mm Obuhovi rannakaitsekahuritega kahuritorn. Kindlustuste ehitamist alustati peale kaotust Vene-Jaapani sõjas, kui Venemaa kaotas suure osa laevastikust ja oli vaja pealinna kaitsta. 1914. aastaks olid kindlused valmis, kuid lahinguid seal I MS ajal ei peetudki. SKJ võttis kahurid üle ja 1935. aastaks olid need korras. 1 milj kilo kaaluv kahuritorn suutis lasta 470 kg mürskusid kuni 40 km kaugusele ja kui kahureid lasti, siis tuli majadel aknad lahti teha, et need lööklaine mõjul ei puruneks. Venelased pidasid kahureid nii ohtlikuks oma Hankos asuvale sõjaväebaasile, et need kästi peale Jätkusõda ära viia, viidigi ja toodi 1960ndatel tagasi, kus neid kasutati kuni 1990ndateni. Tänapäeval saarel garnisoni ei ole, tipaegadel oli seal kuni 250 mereväelast, kellest pooled olid kahurväelased ja ülejäänud tagasid kahuti tegevust, küll korraldatakse seal kordusõppuseid ja maakaitsekoolitusühingu MPK kursuseid. Saarele korraldatakse juhitud ringkäike, iseseisvalt ja ilma loata sinna minna ei tohi. Panen siia ka 305 mm kahurite foto.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
"Venäjä oli hävinnyt sodan Japania vastaan 1904–1905 menettäen suuren osan myös Itämeren laivastostaan. Venäjällä oli kiire turvata selustaansa ja rakentaa linnoituksia Itämeren rannikoille, kunnes se saisi uusia laivoja Itämerelle. Aloitettiin Pietari Suuren merilinnoituksen rakentaminen".
No harilikult võib eesti keeles sellist lollust lugeda, nüüd siis soome keeles ka...nagu Õhtulehe ajakirjanik oleks teinud artikli...
Kuivasaarel ei olnud tsaariajal 12-tollist patareid. Ainuke 12-tolline mererinde oma Soomes oli Öröl. Kuivasaarele tegi Soome ise patarei, kusjuures kasutati Mäkiluoto 14-torni.
Pärast Jätkusõda oli sovettide baas ikka Porkkalas, mitte Hankos.
Vallisaari ei ole täiesti avatud, lõunaosa tornpatareide ala on tsivilistidele täiesti suletud. Torpeedotehas ka. Saab ainult vanadesse patareidesse. Kuninkaansaari on täiesti avatud.
Kuivasaare kohta on Ove Enqvist kirjutanud palju, midagi peaks ehk siinpool lahte olema ka kättesaadav.
No harilikult võib eesti keeles sellist lollust lugeda, nüüd siis soome keeles ka...nagu Õhtulehe ajakirjanik oleks teinud artikli...
Kuivasaarel ei olnud tsaariajal 12-tollist patareid. Ainuke 12-tolline mererinde oma Soomes oli Öröl. Kuivasaarele tegi Soome ise patarei, kusjuures kasutati Mäkiluoto 14-torni.
Pärast Jätkusõda oli sovettide baas ikka Porkkalas, mitte Hankos.
Vallisaari ei ole täiesti avatud, lõunaosa tornpatareide ala on tsivilistidele täiesti suletud. Torpeedotehas ka. Saab ainult vanadesse patareidesse. Kuninkaansaari on täiesti avatud.
Kuivasaare kohta on Ove Enqvist kirjutanud palju, midagi peaks ehk siinpool lahte olema ka kättesaadav.
Kindlusarhitektuur on osa meie elukeskkonnast
- Kapten Trumm
- Liige
- Postitusi: 40175
- Liitunud: 28 Juul, 2005 15:35
- Kontakt:
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
40 km taha hakkasid need mürsud lendama peale eestlaste leiutatud mürskude ringitegemist.
Kas need samad torud mitte ei asunud WWII lõpuni Mäkiluoto saarel, mis asub Porkkala tipus?
Sest Eesti-Soome lahe "luku" perioodil figureerisid 305-sed seal, mitte Kuivassaaril.
Kuivassaarilt Porkkala vene baasini on 36 km, ulatub tulistama ka seda
Kas need samad torud mitte ei asunud WWII lõpuni Mäkiluoto saarel, mis asub Porkkala tipus?
Sest Eesti-Soome lahe "luku" perioodil figureerisid 305-sed seal, mitte Kuivassaaril.
Kuivassaarilt Porkkala vene baasini on 36 km, ulatub tulistama ka seda
/Veelgi hullem on see, et koos kohustusliku patriootliku riigioptimismi kehtestamisega nõrgeneks paratamatult ka meie ohutaju, mis on enesealalhoiuks vältimatult vajalik instinkt/ S. Mikser 2014.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Kapten Trumm kirjutas:40 km taha hakkasid need mürsud lendama peale eestlaste leiutatud mürskude ringitegemist.
Tegelikult oli asi vastupidi. Mürskude lennukauguse suurendamiseks mõeldud nn ballistilised otsad 305mm mürskudele töötati välja, katsetati ja anti tootmisesse 1920. aastate lõpul välja Soomes rannakaitsesuurtükiväe staabi tehnilise büroo ülema major Jussi Rikama eestvedamisel.
Tegelikult ei piisanud mürskude lennukauguse suurendamiseks 43 kilomeetrini vaid mürskude modifitseerimisest, vaid vajalik oli ka püssirohust paiskelaengute suurendamine ning suurtükkide tõstenurga suurendamine. Ballistilise otsaga mürske ning kogu muud vajalikku know-how’d rannakaitsesuurtükkide laskekauguse ja -täpsuse suurendamiseks jagasid soomlased 1930. aastatel toimunud salajase sõjalise koostöö käigus lahkelt eestlastega, saades siitpoolt Soome lahte vastu vanu, nn ümara otsaga 305mm mürske (moderniseerimiseks) ning hulga tsaariajast siia jäänud 305mm suurtükkidega seotud varustust, varuosasid jms, millest soomlastel endil puudus oli.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Ma nüüd vaatasin artikli teksti uuesti üle selle kahuri saamise kohta.
"Venäläisten jäljiltä itsenäiseen Suomeen jäi yhdeksän Pietarin lähistöllä Obuhovin terästehtaalla valmistettua 305 mm:n eli 12 tuuman tykkiä. Tykit eivät pääosin olleet toimintakunnossa, eikä niiden kunnostusta pidetty tarpeellisena 1920-luvulla. 1930-luvulla tilanne muuttui. Kuivasaareen alettiin suunnitella kaksoistykkitornia. Tykkitornista tuli järeä. Siinä oli viisi kerrosta, ja se oli täynnä terästä. Tieto osastojen välillä liikkui puhelimitse. Ampumakuntoon uusi kahden 12-tuumaisen putken tykkitorni tuli kesällä 1935."
Seal on kirjas, et kindlustused (mõeldud siis ilmselt merekindlustuste süsteemi üldisemalt) oli valmis aastaks 1914. Siis läheb edasi, et Soome jäi 9 Obuhovi tehase kahurit, mis peamiselt ei olnud laskekorras ja nende korrastamist ei peetud 1920ndatel vajalikuks (sest oli vaene aeg ja armee oli üldiselt alarahastatud), kuid 1930ndatel olukord muutus ja hakati planeerima Kuivasaare 2 kahuriga torni, mis sai valmis 1935. a suveks-
"Venäläisten jäljiltä itsenäiseen Suomeen jäi yhdeksän Pietarin lähistöllä Obuhovin terästehtaalla valmistettua 305 mm:n eli 12 tuuman tykkiä. Tykit eivät pääosin olleet toimintakunnossa, eikä niiden kunnostusta pidetty tarpeellisena 1920-luvulla. 1930-luvulla tilanne muuttui. Kuivasaareen alettiin suunnitella kaksoistykkitornia. Tykkitornista tuli järeä. Siinä oli viisi kerrosta, ja se oli täynnä terästä. Tieto osastojen välillä liikkui puhelimitse. Ampumakuntoon uusi kahden 12-tuumaisen putken tykkitorni tuli kesällä 1935."
Seal on kirjas, et kindlustused (mõeldud siis ilmselt merekindlustuste süsteemi üldisemalt) oli valmis aastaks 1914. Siis läheb edasi, et Soome jäi 9 Obuhovi tehase kahurit, mis peamiselt ei olnud laskekorras ja nende korrastamist ei peetud 1920ndatel vajalikuks (sest oli vaene aeg ja armee oli üldiselt alarahastatud), kuid 1930ndatel olukord muutus ja hakati planeerima Kuivasaare 2 kahuriga torni, mis sai valmis 1935. a suveks-
Läti ja Leedu kaitsejõud (Poola ka)
Ma pakun et 0, ehk null. Ilmselt tahetaks hoopis juurde, sest iga operatiivbrigaadi juures peaks olema tankipataljon ja kohaliku kaitse brigaadidel kompanii, nii et 29 või 14 igale brigaadile ja 30% ülekate, olemasolevad 200 ei piisa.kaur3 kirjutas: Leo, mitu tanki annaks SKJ ohvitseid NATO liikmelisuse eest?
Teine teema, külma sõja ajal olevat GRUl olnud Soomes 160 agenti, lisaks veel SVRi ja KGB kaastöölised, kui need numbrid tõele vastavad, siis ei ole imestada, et kõik olulisemad välispoliitilised otsused Moskvaga kooskõlastati.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Soome riigisektori IT süsteemid sattusid täna DDoS rünnaku alla
Peale mitmetunnilist pausi jätkus rünnak Soome IT süsteemidele.
https://yle.fi/uutiset/3-10934147
https://twitter.com/pmakela1/status/1164456114337046528Large scale attacks against Finnish public online services. Police, National identification service etc. down.
Peale mitmetunnilist pausi jätkus rünnak Soome IT süsteemidele.
https://twitter.com/akihheikkinen/statu ... 3875603457DDoS attacks against Finnish public services resume, apparently attackers managed to circumvent defenses raised earlier today.
https://yle.fi/uutiset/3-10934147
Ainus, mida me ajaloost õpime, on see, et keegi ei õpi ajaloost midagi.
Live for nothing or die for something.
Kui esimene kuul kõrvust mõõda lendab, tuleb vastu lasta.
EA, EU, EH
Live for nothing or die for something.
Kui esimene kuul kõrvust mõõda lendab, tuleb vastu lasta.
EA, EU, EH
Re: Läti ja Leedu kaitsejõud (Poola ka)
Leo, kui panna Sinu nimetatud GRU heaks töötajatele juurde veel KGB heaks töötanud, siis rullib number kõvasti üle 200. Kui paljudest oled kuulnud, et nad on naaberriigi heaks töötamise pärast karistada saanud? Mulle ei tule esimese hooga ühtegi skandaali meelde. Kui Sa oskad nimetada, siis ole palun hea. Kuhu need inimesed peale 1991. aastat kadusid? Meie Simmi juhtum näitab, et KGB ei unusta kedagi ega midagi. Mis kasu on Sul soomuse hulgast, kui Su riik oli nii läbi uuristatud? Kas eelistaksid elada sellises riigis koos suurearvulise armeega või tänases Eestis koos NATO-liitlastega?
- Tundmatu sõdur nr. 4
- Liige
- Postitusi: 10495
- Liitunud: 16 Okt, 2005 18:42
- Asukoht: Siilis
Re: Läti ja Leedu kaitsejõud (Poola ka)
Kui keegi näit mind sellise valiku ette täna sundseisu paneks, siis reservväelasena eelistaks ma kindlasti monoliitset Soome armeed - Eesti kahe brigaadi + NATO koondpataljoni ja 4-5 hävitaja asemel siis..kaur3 kirjutas:Kas eelistaksid elada sellises riigis koos suurearvulise armeega või tänases Eestis koos NATO-liitlastega?
Lihtsalt minu arvamus sulle, kaur3
Infanterie - königin aller Waffen.
Ja kolmas brigaad tuleb ka nagunii.
Ja kolmas brigaad tuleb ka nagunii.
Re: Läti ja Leedu kaitsejõud (Poola ka)
Väga hea, Borja! Nüüd jääb siis üles vaid küsimus sadadest KGB ja GRU heaks töötanud soomlastest, kes on kadunud nagu tina tuhka ja mille vastu paistab ka Soomes huvi puuduvat. Veider?
Tagasi tulles tankide lugemise juurde, siis ilmselgelt räägivad numbrid meie vastu. Samas 4. ja 5. põlvkonna hävitajate osas on numbrid meie kasuks. Kui kauaks jätkub monoliitsetel Soome õhujõdudel ja MLRS-idel USA moona? Hingelähedasema teema kohta, siis kui suur on Spike varu?
https://www.rand.org/content/dam/rand/p ... RR2402.pdf
Tagasi tulles tankide lugemise juurde, siis ilmselgelt räägivad numbrid meie vastu. Samas 4. ja 5. põlvkonna hävitajate osas on numbrid meie kasuks. Kui kauaks jätkub monoliitsetel Soome õhujõdudel ja MLRS-idel USA moona? Hingelähedasema teema kohta, siis kui suur on Spike varu?
https://www.rand.org/content/dam/rand/p ... RR2402.pdf
- Tundmatu sõdur nr. 4
- Liige
- Postitusi: 10495
- Liitunud: 16 Okt, 2005 18:42
- Asukoht: Siilis
Re: Läti ja Leedu kaitsejõud (Poola ka)
Ei hullu..kaur3 kirjutas:Väga hea, Borja! Nüüd jääb siis üles vaid küsimus sadadest KGB ja GRU heaks töötanud soomlastest, kes on kadunud nagu tina tuhka ja mille vastu paistab ka Soomes huvi puuduvat. Veider?
Nagunii on enamus affisid teada..
Ja niikui esimene tank üle piiri tuleb, löö(ksi)me nad kõik kasti..
Vastavalt sõjaaja seadustele siis..
Lihtne..
Ka nende (näiliselt) nutikate küsimuste jaoks on vastus lihtne - niisama kui jookseb võhmale Soome, jookseb võhmale ka moskoovia..kaur3 kirjutas:Kui kauaks jätkub monoliitsetel Soome õhujõdudel ja MLRS-idel USA moona? Hingelähedasema teema kohta, siis kui suur on Spike varu?
Ja annab jumal sõja, küll hakkab ka moona tulema..
Ning tänase moskoovia võimalused on (muuseas) oluliselt väiksemad ka, kui staaliniaegsel venemaal..
SPIKEdest - "Spike varu" ei ole Soome puhul mingi "eluline" näitaja - sest Soomel on välja arendatud otse eeskujulik tt-relvade diapasoon.. millest jätkuks lõdvalt kogu selle soomuse jaoks, mida t_blad suudaksid põhja poole Lenska joont kokku kuhjata
Niiet põhjapool Soome lahte ei ole need asjad niiikeerulised, nagu nad sulle paistavad, kaur3 - lõunapool Soome lahte on
Infanterie - königin aller Waffen.
Ja kolmas brigaad tuleb ka nagunii.
Ja kolmas brigaad tuleb ka nagunii.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Ei ole otseselt sõjalise kaitse teema, kuid annab hea pildi, palju sellised eritellimusel soomustatud maasturid maksavad https://www.is.fi/autot/art-2000005981468.html
Auto maksab siis kokku 370 841 €, baasmudel on 332200 ja lisaks lisavarustus, näiteks talvekummid 5800 ja nende sisse inserdid, mis lubavad isegi läbilastud rehviga edasi liikuda 6600 €.
Poliisi paljasti viimein järkälemäisten Hevi-Mersujen täyden hinnan – pelkkä kattoluukku maksoi yli 15 000 euroa
Panssaroitujen poliisi-Mercedeksien hinnaksi muodostui 370 841 euroa kappaleelta. Autoveroa yhteensä 15 tilatusta autoyksilöstä ei tarvinnut maksaa.
Hinta tasan 332 200 euroa kappaleelta, päälle 487,87 euron toimituskulu ja 38 157,13 eurolla lisävarusteita. Yhteensä siis 370 841 euroa. Siinä hinta, jonka Poliisihallitus maksoi joulukuussa runsaasti julkisuudessa paistatelleista sotilastason Mercedes-Benz G280 CDI LAPV 5.4 -panssariajoneuvoistaan per kappale. Ilta-Sanomien poliisilta tänään saamien asiakirjojen mukaan tilatut LAPV-ajoneuvot ovat saksalaisen ACS Armored Car Systems GmbH:n valmistamia. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä auton koria, sillä ajoneuvojen alusta, voimansiirto sekä vaihteisto tulevat Mercedes-Benzin emoyhtiö Daimlerilta. Autojen tarkka värityskin eli tummansininen Dark Blue Glossy on tehdastekoa eli valittu Vehon Mercedes-värikartasta.
Väristä poliisihallitus on saanut maahantuojalta reilut 2100 euroa alennusta per auto, mikä viittaa siihen, että G280 CDI LAPV 5.4:n niin sanottu tehdasväritys on jokin muu kuin tavallinen henkilöautomaali – käytännössä esimerkiksi jonkinlainen sotilaskäyttöön tarkoitettu erikoismaastoväri. Erityisen kalliita lisävarusteita poliisin dieselmoottorisissa panssarimersuissa ovat niin sanotut puhkeamattomat renkaat, eli renkaat joilla voi ajaa myös niiden tyhjennyttyä sekä huimat yli 15 000 euroa maksanut kattoluukku jonka taktista tarkoitusta voi maallikko lähinnä vain arvailla.
Turvallisuusalan lähteiden mukaan kyseessä on niin sanottu ryhmäaseen paikka, eli valmis kiinnityspiste esimerkiksi kiinteästi asennetulle konekiväärille. Poliisin panssari-Mercedeksien lisävarusteet eriteltynä tilausasiakirjojen mukaan:
Polttoainekäyttöinen lisälämmitin (1751 euroa)
Karjarauta edessä (930 euroa)
Talvirenkaat Continental 265/70R17,5 (5680 euroa)
Hutchinsson Run Flat -sarja asennettuna talvirenkaisiin (6600 euroa)
Työvalot taakse Led 2 kpl, häiriösuojattu (490 euroa)
Ylläpitolaturi 24 V, varustettuna 5 m Defa johdolla (570 euroa)
Suojattu avattava kattoluukku kattokehikolla. Luukku liikkuu sivuttain ja on lukittavissa auki-asentoon (15890 euroa)
Peruutuskamera, näyttö ohjaamossa (1100 euroa)
Hälytyslaitteet ja viestilaiteasennukset poliisin vaatimusten mukaisesti (6880 euroa)
Tummansininen (MB5904) ulkoväri koko autossa (alennusta perushintaan 2140 euroa)
Auto luovutettava puitesopimusehtojen mukaan väliseinällä, polttoainesäiliö täyteen tankattuna ja tieliikenteeseen hyväksyttynä rekisteröitynä, noudetaan toimittajalta (0 euroa)
Auto maksab siis kokku 370 841 €, baasmudel on 332200 ja lisaks lisavarustus, näiteks talvekummid 5800 ja nende sisse inserdid, mis lubavad isegi läbilastud rehviga edasi liikuda 6600 €.
Poliisi paljasti viimein järkälemäisten Hevi-Mersujen täyden hinnan – pelkkä kattoluukku maksoi yli 15 000 euroa
Panssaroitujen poliisi-Mercedeksien hinnaksi muodostui 370 841 euroa kappaleelta. Autoveroa yhteensä 15 tilatusta autoyksilöstä ei tarvinnut maksaa.
Hinta tasan 332 200 euroa kappaleelta, päälle 487,87 euron toimituskulu ja 38 157,13 eurolla lisävarusteita. Yhteensä siis 370 841 euroa. Siinä hinta, jonka Poliisihallitus maksoi joulukuussa runsaasti julkisuudessa paistatelleista sotilastason Mercedes-Benz G280 CDI LAPV 5.4 -panssariajoneuvoistaan per kappale. Ilta-Sanomien poliisilta tänään saamien asiakirjojen mukaan tilatut LAPV-ajoneuvot ovat saksalaisen ACS Armored Car Systems GmbH:n valmistamia. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä auton koria, sillä ajoneuvojen alusta, voimansiirto sekä vaihteisto tulevat Mercedes-Benzin emoyhtiö Daimlerilta. Autojen tarkka värityskin eli tummansininen Dark Blue Glossy on tehdastekoa eli valittu Vehon Mercedes-värikartasta.
Väristä poliisihallitus on saanut maahantuojalta reilut 2100 euroa alennusta per auto, mikä viittaa siihen, että G280 CDI LAPV 5.4:n niin sanottu tehdasväritys on jokin muu kuin tavallinen henkilöautomaali – käytännössä esimerkiksi jonkinlainen sotilaskäyttöön tarkoitettu erikoismaastoväri. Erityisen kalliita lisävarusteita poliisin dieselmoottorisissa panssarimersuissa ovat niin sanotut puhkeamattomat renkaat, eli renkaat joilla voi ajaa myös niiden tyhjennyttyä sekä huimat yli 15 000 euroa maksanut kattoluukku jonka taktista tarkoitusta voi maallikko lähinnä vain arvailla.
Turvallisuusalan lähteiden mukaan kyseessä on niin sanottu ryhmäaseen paikka, eli valmis kiinnityspiste esimerkiksi kiinteästi asennetulle konekiväärille. Poliisin panssari-Mercedeksien lisävarusteet eriteltynä tilausasiakirjojen mukaan:
Polttoainekäyttöinen lisälämmitin (1751 euroa)
Karjarauta edessä (930 euroa)
Talvirenkaat Continental 265/70R17,5 (5680 euroa)
Hutchinsson Run Flat -sarja asennettuna talvirenkaisiin (6600 euroa)
Työvalot taakse Led 2 kpl, häiriösuojattu (490 euroa)
Ylläpitolaturi 24 V, varustettuna 5 m Defa johdolla (570 euroa)
Suojattu avattava kattoluukku kattokehikolla. Luukku liikkuu sivuttain ja on lukittavissa auki-asentoon (15890 euroa)
Peruutuskamera, näyttö ohjaamossa (1100 euroa)
Hälytyslaitteet ja viestilaiteasennukset poliisin vaatimusten mukaisesti (6880 euroa)
Tummansininen (MB5904) ulkoväri koko autossa (alennusta perushintaan 2140 euroa)
Auto luovutettava puitesopimusehtojen mukaan väliseinällä, polttoainesäiliö täyteen tankattuna ja tieliikenteeseen hyväksyttynä rekisteröitynä, noudetaan toimittajalta (0 euroa)
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Tänane HeSari kirjutab, et Maaväe pioneerid harjutavad asfalttee mineerimist Varkaude piirkonnas maanteel 23. Harjutuse muudab eriliseks see, et mineeritakse konkreetne kasutuselt mahavõetud asfalttee lõik. Eesmärgiks on testida erinevat pioneeritehnikat ja mõõta nende töökiirust reaalse tee peal. Pildil on näha ka EKJ ohvitser, mainitud, et kaasatud on eriala inimesi eri maadest. Pildil olevat asfaltipuuri on võimalik kinnitada levinumate ekskavaatorite külge.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-200000622 ... hs_uk_2019
Maavoimat julkaisi harvinaisia kuvia pioneereista, jotka miinoittavat käytöstä poistettua asvalttitietä
Asvalttitien miinoitusharjoitus liittyy Varkaudessa parhaillaan käynnissä olevaan harjoitukseen.
MAAVOIMAT julkaisi keskiviikkona harvinaisia kuvia pioneereista, jotka harjoittelevat suluttamista ja raivaamista. Harvinaiseksi kuvat tekee se, että miinoittaminen tapahtuu käytöstä poistuvalla asvaltoidulla valtatiellä. ”Kaluston suorituskyvyn testaaminen kestopäällystetyllä tiellä suuremmassa mittakaavassa on poikkeuksellista”, sanoo pioneeritarkastaja Matti Lampinen Maavoimien tiedotteessa. ”Tämän kokeiluharjoituksen tavoitteena on antaa meille todenmukainen kuva siitä, miten suorituskykyvaatimuksemme vastaavat todellista kykyämme.” Maavoimien mukaan tarkoitus on testata ja mitata pioneerijoukkueen suluttamis- ja raivaamiskykyä mahdollisimman todenmukaisessa tilanteessa. Samalla testataan aluerakentajan resurssien nopeaa hyödyntämistä suluttamisen valmistelussa. Pioneerien rakentamat sulutteet koostuvat miinoista ja esteistä. Ne tuottavat tappioita viholliselle sekä hidastavat ja ohjaavat vihollisen liikkumista. Käytännössä suluttamista tehdään vihollisen mahdollisille kulku-urille. Varkaus 19 -harjoitukseen osallistuu joukkoja suluttamisen osaamiskeskuksesta Kainuun prikaatista, liikkeenedistämisen osaamiskeskuksesta Karjalan prikaatista ja Maasotakoulusta. Mukana on noin 80 varusmiestä ja henkilökuntaan kuuluvaa. Harjoitus on sikäli kansainvälinen, että sitä on seuraamassa pioneerialan ammattilaisia eri maista. Pioneeriharjoitus pidetään aikavälillä 2.–6. syyskuuta. Harjoituspaikkana on valtatie 23:n tienparannuksen yhteydessä käytöstä poistettu tieosuus.
Harjoitus näkyy myös alueen liikenteessä torstaihin asti. Kaluston siirtäminen voi aiheuttaa ruuhkaa valtatie 5:llä Mikkelin ja Kajaanin välillä sekä tiellä 15 välillä Tuohikotti ja Mikkeli.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-200000622 ... hs_uk_2019
Maavoimat julkaisi harvinaisia kuvia pioneereista, jotka miinoittavat käytöstä poistettua asvalttitietä
Asvalttitien miinoitusharjoitus liittyy Varkaudessa parhaillaan käynnissä olevaan harjoitukseen.
MAAVOIMAT julkaisi keskiviikkona harvinaisia kuvia pioneereista, jotka harjoittelevat suluttamista ja raivaamista. Harvinaiseksi kuvat tekee se, että miinoittaminen tapahtuu käytöstä poistuvalla asvaltoidulla valtatiellä. ”Kaluston suorituskyvyn testaaminen kestopäällystetyllä tiellä suuremmassa mittakaavassa on poikkeuksellista”, sanoo pioneeritarkastaja Matti Lampinen Maavoimien tiedotteessa. ”Tämän kokeiluharjoituksen tavoitteena on antaa meille todenmukainen kuva siitä, miten suorituskykyvaatimuksemme vastaavat todellista kykyämme.” Maavoimien mukaan tarkoitus on testata ja mitata pioneerijoukkueen suluttamis- ja raivaamiskykyä mahdollisimman todenmukaisessa tilanteessa. Samalla testataan aluerakentajan resurssien nopeaa hyödyntämistä suluttamisen valmistelussa. Pioneerien rakentamat sulutteet koostuvat miinoista ja esteistä. Ne tuottavat tappioita viholliselle sekä hidastavat ja ohjaavat vihollisen liikkumista. Käytännössä suluttamista tehdään vihollisen mahdollisille kulku-urille. Varkaus 19 -harjoitukseen osallistuu joukkoja suluttamisen osaamiskeskuksesta Kainuun prikaatista, liikkeenedistämisen osaamiskeskuksesta Karjalan prikaatista ja Maasotakoulusta. Mukana on noin 80 varusmiestä ja henkilökuntaan kuuluvaa. Harjoitus on sikäli kansainvälinen, että sitä on seuraamassa pioneerialan ammattilaisia eri maista. Pioneeriharjoitus pidetään aikavälillä 2.–6. syyskuuta. Harjoituspaikkana on valtatie 23:n tienparannuksen yhteydessä käytöstä poistettu tieosuus.
Harjoitus näkyy myös alueen liikenteessä torstaihin asti. Kaluston siirtäminen voi aiheuttaa ruuhkaa valtatie 5:llä Mikkelin ja Kajaanin välillä sekä tiellä 15 välillä Tuohikotti ja Mikkeli.
Viimati muutis Leo, 06 Sept, 2019 11:38, muudetud 1 kord kokku.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Soomes tuleb aastas ajateenistusse 100 - 150 välissoomlast
https://yle.fi/uutiset/3-10954285?fbcli ... SFrm12jDl0
https://yle.fi/uutiset/3-10954285?fbcli ... SFrm12jDl0
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Välismaal elav soomlane, isegi kui on topeltkodakondsus, saab minna ajateenistusse, kuid tegevteenistusse kandideerimisel tuleb välisriigi kodakondsusest loobuda. Paar päeva tagasi oli YLE uudis, kus intervjueeriti USAs, Norras ja Belgias elavaid soomlasi, kes olid Soomes ajateenistuses.
Kes on foorumil
Kasutajad foorumit lugemas: Registreeritud kasutajaid pole ja 3 külalist