Hävittäjien testiviikkojen aikana vakuutuin siitä, mitä koneita Suomen tulisi hankkia
Suomen hävittäjähankinta on sangen monimutkainen projekti, ja mitä hämmentyneemmäksi se saa olomme, sen parempi, kirjoittaa toimittaja Mikko Pulliainen. No niin, on meille kaikille parasta, että totuus tulee julki: Boeingin F/A-18E/F Super Hornet sekä EA-18G Growler on kombinaatio, joka Suomen ilmavoimien tulisi hankkia seuraavaksi hävittäjäkalustokseen.
Minä olen nimittäin käynyt kaikissa HX Challenge -testaustapahtuman lehdistötilaisuuksissa Satakunnan lennostossa. Olen kuunnellut alustuksia, katsellut koneita, lukenut lehdistötiedotteita, sovitellut uusia pinssejä ryppyiseen Hennes & Mauritzin barometripikkutakkiini ja juonut litroittain keskinkertaista kahvia. Jokaikisen sulavan ja ammattimaisen lehdistötilaisuuden jälkeen olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että juuri kyseinen kone on isänmaalle se paras vaihtoehto. Boeingin lehdistötilaisuus ei ollut sen parempi tai huonompi kuin muidenkaan valmistajien – järjestyksessä Eurofighter Typhoon, Dassault Rafale, Saab Gripen ja Lockheed Martin F-35A Lightning II Joint Strike Fighter (JSF) – mutta Boeingilla oli yksi, kiistaton etu. Se oli järjestyksessä viimeinen, joten lehdistöpäivän positiivinen vaikutelma ei ole vaarassa peittyä tuoreemman show’n alle. Ehkä on aivan hyvästä, että minua vähän huimaa. Toivottavasti huimaa heitäkin, jotka joutuvat tekemään lopullisen hankintapäätöksen.
See on siis näide, mis tasemel suudab rööprähklejast kõikide teemade spetsialistist ajakirjanik Mikko Kauppalehtist (=Äripäev?) käsitleda uue hävitaja hanget. Sisuliselt igal pressipäeval tutvustatav tundub parim ja sellepärast eelistab viimasel tutvustusel näidatud Boeingeid. Lisaks pea käib ringi jaa loodab, et ka otsustajatel käib pea ringi. Selle viimase lause lõpp on muidugi lollus kuubis, sest Soome riik on kokku otsinud oma kõige kainema peaga ja kindlama käega sõjaväelennunduse spetsialistid, kellelt eeldatakse just kainelt kaalutletud otsust, mis saav Soome kaitsevõime tugisambaks niikauaks, et tänaste otsustajate pojad on erru läinud. Õnneks Mikko on ainult ajakirjanik, selline kergesti mõjutatav, toodab majandusalast kvaliteetajakirjandust
). Kui tahta otsetuld, siis see läheb paratamatult kalliks.