http://www.hs.fi/kotimaa/a1444531137331
Sama teema on ka näiteks Postimehest lühemalt läbi jooksnud, siin siis kogu artikkel tänasest lehest.
Puolustusvoimilta laskelma menetyksistä tosipaikan tultua – sodassa taisteluosaston tappiot voisivat olla satoja miehiä vuorokaudessa
Suomen armeija varautuu suuriin henkilötappioihin mahdollisessa sodassa. Puolustusvoimat arvioi, että kovissa taisteluissa taisteluosaston tappiot saattavat nousta vuorokaudessa jopa 20 prosenttiin rivivahvuudesta. Arvio tarkoittaa sitä, että yhden taisteluosaston tappiot voivat olla satoja miehiä päivässä. Tiedot ilmenevät Puolustusvoimissa valmisteilla olevan Kaatuneiden huollon oppaan luonnoksesta. Lopullinen versio valmistuu vuoden loppuun mennessä. "Tähän asti kaatuneiden huollon oppaat ovat kirjoittaneet papit, jotka eivät ole sotilaita", sanoo kenttärovasti Vesa Aurén, joka on vetänyt hanketta.
"Tämän ovat ensimmäistä kertaa kirjoittaneet sotilaat, vaikka papit ovat olleet mukana. Tässä on mielestäni dramaattinen ero." Kaatuneiden huolto on ollut Suomessa perinteisesti papiston harteilla, vaikka muut ohjesäännöt ovat sotilaiden käsialaa. Ensimmäisen oppaan kaatuneiden huollosta kirjoittikin jatkosodan jälkeen rovasti Lauri Palva, joka oli toiminut kaatuneiden evakuoimiskeskuksen päällikkönä.
Kaatuneiden huolto on mitoitettu arvioitujen tappioiden perusteella. Tappioihin luetaan kuolleet, haavoittuneet, kadonneet, sairaat ja taistelustressistä kärsivät. Kuolleiden osuudeksi tappioista arvioidaan noin 20 prosenttia, haavoittuneiden 60 prosenttia, kadonneiden 10 prosenttia sekä sairaiden ja taistelustressistä kärsivien 10 prosenttia. Käytännössä monet kadonneetkin voidaan lukea kaatuneiksi. Kaatuneiden oppaassa olevat arviot perustuvat sotilaslääkäreiden arvioihin viime vuosina käydyistä sodista.
"Lääkintäpuoli on kerännyt tietoja parikymmentä vuotta, ja niitä on aina vaan tarkistettu uusimpien tietojen mukaisiksi", sanoo oppaan kirjoitustyöstä vastannut everstiluutnantti Aarne Veijalainen (evp). "Siellä on arvioitu ennen kaikkea meidän lääkintähuoltomme kykyä hoitaa haavoittuneita, eli kuinka paljon tarvitaan esimerkiksi henkilöstöä ja ajoneuvoja." Uusi kaatuneiden opas on tarkoitus leimata salaiseksi ja vain viranomaiskäyttöön. HS ei siksi kerro muita tietoja oppaasta. Valmisteilla olevassa Kaatuneiden huollon oppaassa on arvio nykyaikaisen taisteluosaston henkilöstötappioista. Puolustusvoimien uudistetussa taistelutavassa alueelliset joukot on organisoitu pääosin taisteluosastoiksi, jotka ovat vahvistettuja jääkäripataljoonia.
Taisteluosasto on pienin itsenäiseen taisteluun kykenevä joukko. Sen vahvuus vaihtelee tehtävän mukaan, mutta se voi olla esimerkiksi 1 600–2 400 sotilasta. Puolustusvoimat on arvioinut, että kiivaassa taistelussa taisteluosaston tappiot ovat 10–20 prosenttia vuorokaudessa. Kiivaaksi taisteluksi luetaan esimerkiksi hyökkäys, vihollisen torjuminen ja alueen pitämistehtävä. Isossa taisteluosastossa se tarkoittaa jopa 480 miehen tappioita vuorokaudessa. Tämä tarkoittaisi sataa kaatunutta ja kadonnutta sotilasta. Haavoittuneita olisi noin 300. Keskimääräiseksi taisteluksi Puolustusvoimat määrittelee vihollisen kuluttamis- ja hidastamistehtävät tai alueen pitämisen sivusuunnassa. Tällaisessa taistelussa vuorokausitappioiksi arvioidaan 5–10 prosenttia rivivahvuudesta. Taisteluosastossa tämä tarkoittaa enimmillään noin 50 kaatunutta ja kolminkertaista määrää haavoittuneita. Puolustusvoimat on arvioinut myös tappiot joukoille, jotka toimivat selustassa, ovat marssilla tai kokonaan irti taisteluissa. Niissä vuorokausitappiot ovat 0–2 prosenttia vahvuudesta. Kaatuneiden huollon uuden oppaan luonnoksessa muistutetaan, että perusyksiköissä, kuten komppanioissa, tappiot saattavat olla suhteellisesti suuremmat. Syynä on se, että isompiin joukkoyksiköihin kuuluu sellaista väkeä, joka ei ole suorassa taistelukosketuksessa viholliseen. Oppaan mukaan taistelevan joukon katsotaan olevan taistelukelvoton, jos se on kärsinyt yli 20 prosentin henkilöstötappiot. Näin on varsinkin silloin, kun joukon taistelukokemus on vähäinen.
Artikkel tutvustab osaliselt Soome KJ langenute käsitlemise käsiraamatut, millega asendatakse vastab 1990. a käsiraamat. Käsiraamat on salajane ja sellest avaldatakse ainult üksikuid lõike. Kui varem oli langenutega tegelemine peamiselt sõjaväevaimulike töö ja ka käsiraamatu koostasid papid, siis seekord on põhiosa kirjutanud ohvitserid ja seal on ära toodud ka uuema aja lahingutegevuse analüüsile tuginevad oletused võimalike kaotuste kohta, mis on vajalikud evakueerimiseks vajaliku isikkoosseisu ja transpordivahendite planeerimiseks.
Soome KJ peamine lahingüksus on pataljoni lahingugrupp, milles on 1600-2400 võitlejat. Intensiivse lahingutegevuse korral peetakse võimalikuks kaotuste hulgaks 10-20% ööpäevas, madalama intensiivsusega tegevuse korral 5-10% ja isegi tagalas kuni 2%. Seega võib eelpoolnimetatud üksus ööpäevas kaotada sadakond võitlejat langenutena ja kadunutena ning kuni 300 haavatutena ehk praktiliselt 2 kompaniid. Kaotustest 20% KIA, 60% WIA ja 10% MIA, kui kaasaegseid inglisekeelseid lühendeid kasutada, mis selle foorumi lugejatele ilmselt tuttavad. Ülejäänud 10% kaotustest on siis haiguste ja vaimse seisundi tõttu.
Üksust, mis on kaotanud 20% koosseisust, loetakse Soomes lahinguvõimetuks, halva väljaõppe taseme korral isegi väiksemate kaotuste korral. Langenute ja haavatute suhe 1/3 ilmselt kedagi ei üllata. Siit saab ka välja arvestada, et keskmine üksus kannataks 1-2 ööpäeva tõsisemaid või 2-4 ööpäeva kergemat, enne kui kaotused muudavad üksuse lahinguvõimetuks. Neid numbreid vaadates ei oska ma muud kui edu soovida eestlastele, kes tõsimeeli räägivad 1-2 nädalast aktiivsest lahingutegevusest sama vaenlasega. Ma küsiks ilma mingi irooniata, et mismoodi see toimuma hakkab?
