Helsingin Sanomat 18.8. lk A14 üle lehekülje artikkel
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305978180134
Miinakielto sinetöidään jättipaukulla.
Massiivinen tulipallo valaisee horisontin. Koivut heilahtelevat paineaallosta kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevalla tarkkailupaikalla. On hiljaista, sillä ääni tulee jäljessä. 24 sekuntia myöhemmin taivas jyrähtää. Kasapäin vanhentuneita ilmatorjuntakranaatteja muuttui juuri hetkessä savuksi. Kittilän Hukkakerossa tehdään tiistaina historiaa, kun Puolustusvoimat laittaa vastaavanlaiseen jättipaukkuun viimeiset putkimiinansa. Sen jälkeen Suomi on täyttänyt velvoitteensa Ottawan sopimuksessa, joka kieltää henkilömiinat. HS pääsi seuraamaan räjäytysleirin arkea maanantaina, historiallisen paukun aattopäivänä. Toisesta henkilömiinamallista eli sakaramiinoista on jo aiemmin hankkiuduttu eroon, purkamalla ja kierrättämällä. Putkimiinat sen sijaan poistuvat puolustuspolitiikasta näyttävästi. ”Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut purkaminen. Sen hinta olisi nelinkertainen”, sanoo everstiluutnantti Lasse Raassina.
Putkimiinoja on räjäytetty täällä kolmen vuoden ajan, ja hintalappu on veronmaksajille 220 000 euroa. Niiden tuhoaminen ei ole yksinomaan syy, miksi kolmisenkymmentä miestä tekee raskasta työtä korvessa. Yksinäisen vaaran laella pidetään kesäisin massaräjäytysleiri, jossa tuhotaan käytöstä poistettuja räjähteitä ja ammuksia. Näin on tehty vuodesta 1988 lähtien.
Kokonaisuudessaan noin kuukauden kestävä leiri pidetään silloin, kun seutu ei ole täynnä talviurheilijoita. Turistien suosiman Levitunturin näkee juuri ja juuri leirin korkeimmista paikoista. Tänä vuonna reippaan puolentoista viikon aikana posautetaan noin 1,2 miljoonaa kiloa tavaraa. ”Räjähteetkin vanhenevat. Niissä on parasta ennen päiväys.”
Homma on hikistä. Aamupäivän ajan painavia lasteja kasataan vaaran laelle. Iltapäivällä läheisessä suojakorsussa painetaan nappia ja 30 000 kiloa räjähdeainetta aktivoituu. ”Kiinassa räjähti se kemikaalivarasto. Luin, että se vastasi noin 21 000 kiloa TNT:tä”, Raassina vertaa. Ottawan sopimuksen sinetöivässä räjähdyksessä haihtuu ilmaan neljätuhatta putkimiinaa. Moni muistaa miinat varusmiespalveluksestaan, mutta sotilaat eivät aio vuodattaa kyyneleitä. ”Me toteutamme meille annettua tehtävää, emmekä ota kantaa siihen, mitä räjähteitä täällä hävitetään. Kaikki panokset ovat hyvin pitkälle samanlaisia”, Raassina kuvailee.
Henkilömiinoista luopumista edelsi kova poliittinen vääntö. Perussuomalaiset puolusti miinoja, joten räjäytys on puolustusministeri Jussi Niinistön (ps) mukaan ”suruliputuspäivä”. ”Haikea olo, että tällainen hyvin tehokas ja halpa kotimainen puolustusase tuhotaan poliittisista syistä, mutta me elämme demokratiassa”, hän sanoo. Eduskunta päätyi äänestyksen jälkeen puoltamaan Ottawan sopimusta vuonna 2011. Niinistön mukaan puolueen kanta on yhä se, että liittyminen oli virhe, mutta asialle ei voida tehdä mitään tällä hallituskaudella. Ministeri aikoo käynnistää selvityksen, miten sopimusta on noudatettu etenkin muissa EU-maissa ja kuinka nykyteknologialla saavutetaan vastaava ”miinapelote”. Puolustusvoimat on jo hankkinut muun muassa lennokkeja ja pimeänäkölaitteita aluevalvontakyvyn ylläpitämiseen. Niin ikään viuhkapanoksen käyttäminen on sallittua. Lisäksi 16 000 henkilömiinaa jätetään silti koulutuskäyttöön.
”Tästä oikeudesta on pidettävä kiinni. Jalkaväkimiinat eivät ole katoamassa taistelukentiltä, ja Venäjä ei ole sopimuksessa.” Niinistö arvioi, että Suomen miinakeskusteluun vaikuttivat turhan paljon vastaavien aseiden käyttö kehitysmaasodissa, jossa sinne sun tänne jätetyt henkilömiinat silpoivat siviilejä. Palataan Hukkakerolle. Poro on toikkaroinut räjäytysalueen lähellä. Mahtaa sillä hetken korvissa soida, leirissä virnistellään. Puolustusvoimat on kuitenkin tarkkana turvasäännöksistä ja räjäytysaluetta kiertää poroaita. Alueen asukkaille tiedotetaan aktiivisesti leiristä, päästöjäkin seurataan tarkasti. "Suurimmat riskit ovat metsäpalot, liikenneonnettomuudet ja työtapaturmat", everstiluutnantti Raassina kertoo.
Räjähdyksestä johtuvia henkilövahinkoja ei ole leirin liki 30-vuotisen historian aikana sattunut kertaakaan. Kapeilla metsäteillä ajaessa saa olla varuillaan: poroja seisoo siellä sun täällä. Hukkakeron vaaran laki tosin näyttää paukun jälkeen kuin Mars-planeetan pinnalta. Kaivinkone kerää magneetin avulla metalliosia, jotka lähetetään kierrätettäväksi. Sitten kuoppa täytetään tulevien päivien räjäytyksiä varten. Sama sykli toistuu, vuodesta toiseen, oli mukana historiallisia miinoja tai ei. Siinä samassa on syntynyt oma mittayksikkökin:
”Sanotaan, että syntyy kolmen majurin syvyinen kuoppa”, Raassina pohtii kuopan reunalla.
Lühidalt kokkuvõte. Pikk ja põhjalik artikkel, kuidas Lapimaal Kittilä Hukkakero mäe peal hävitatakse Soome KJ vananenud laskemoona. Viimased 30 aastat iga aasta suvel ja tavaliselt 4 nädalat jutti. Esmaspäeval lastakse puruks vanasid ÕT-mürskusid 30000 kilo, võrdluseks, Hiina kemikaalilao plahvatus oli võrreldav 21000 kilo TNTga. Artikli teeb eriti pidulikuks see, et täna teisipäeval lastakse puruks viimased 4 tonni torumiine M43 ja M68, millest Soome ise loobus peamiselt sotsiaaldemokraatliku taustaga presidendi Halose ja välisminister Tuomioja initsiatiivil. Miine on hävitatud juba 3 aastat ja see on maksnud 220 000 €. 16000 miini jäetakse alles pioneeride koolitamiseks.
Kokku lastakse sel aastal pooleteise nädala jooksul õhku 1,2 miljonit kilo vananenud või keelatud lõhkematerjali. Protsess ise näeb välja selline, et paugud üritatakse teha enamvähem sama suurusega ja sellest tekib 3 mehe sügavune väga suur auk, vaadake videot. Siis magnetiga korjatakse kokku metall ja auk tasandatakse enne järgmist pauku. Lisatud pildil on Soome KJ kolonel artiklis tutvustatud miinidega. Pildil vasakul on uuem M68 ja paremas vanem M43 minu teada.
Tänane põlissoomlaste kaitseminister Niinistö peab miinidest loobumist halvaks otsuseks ja nende partei on seda kogu aeg kritiseerinud.