21. detsembri Helsingin Sanomat kirjutab lk A10, et Soome KJ kasutab hulgaliselt lõhkematerjaliladusid, mis ei vasta kaasaegsetele tuvanõuetele.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1450583941322
Armeija säilyttää tuhansia kiloja räjähteitä vastoin lakia
Puolustusvoimien käytössä on edelleen ainakin sata isoa räjähdevarastoa, jotka eivät täytä laissa määriteltyjä turvallisuusvaatimuksia. Eri puolille maata sijoitetuissa varastoissa säilytetään kymmeniätuhansia räjähdekiloja. Jokaisessa isossa riskisuojassa on yleensä vähintään neljä tonnia räjähteitä. Puolustusvoimat ja puolustusministeriö vakuuttavat, että riskisuojista ei aiheudu ulkopuolisille vaaraa. ”Viimeisen kymmenen vuoden aikana ongelmaa on yritetty saada aisoihin, mutta urakka on haastava sekä mittasuhteiltaan että vuosikymmenten aiemman räjähdekertymän ja huonon hoidon takia”, kertoo hallintopoliittisen osaston ylijohtaja Teemu Penttilä puolustusministeriöstä.
Riskisuojat toimivat pääesikunnan antaman poikkeuspäätöksen nojalla. Suurin osa poikkeuspäätöksistä liittyy varaston liian lyhyeen etäisyyteen toisesta räjähdevarastosta. Onko ketjureaktio mahdollinen, jos viereinen varasto räjähtää? Forcitin Vihtavuoren räjähdetehtaan lähialue jouduttiin evakuoimaan vuonna 2013 ketjureaktiovaaran vuoksi.
Ulkopuolisille ei aiheudu mitään varaa näistä varastoista. Se on varmistettu. Varastot sijaitsevat syrjäisillä alueilla, ja ne on vartioitu laajalta alueelta. Jatkossa myös huomioidaan puolustusvoimien sisäinen työturvallisuus entistä paremmin”, Penttilä vakuuttaa.
Puolustusvoimat on uusinut vanhoja peltivarastoja 2000-luvulta alkaen. Vuosina 2008–2012 maapeitteisiä suojia rakennettiin 70 kappaletta. Maapeitteinen suoja on betonirunkoinen rakennus, jonka päällä on maata vähintään 60 sentin kerros. Maakerros pysäyttää tehokkaasti räjähdyksessä lentäviä palasia.
Vuoden 2013 lopussa noin puolet suojista oli uudistustyöstä huolimatta säännösten vastaisia. Armeijalla on nykyään noin tuhat räjähdevarastoa. Suurimmissa varastoissa on kymmeniätuhansia kiloja räjähteitä. Varastojen sijaintia ei kerrota julkisuuteen, mutta suuria varastoja sijaitsee muun muassa Keuruulla, Haapajärvellä ja Parkanossa. Puolustusvoimat kertoo nyt, että riskisuojien määrää on saatu vähennettyä viimeisten kolmen vuoden aikana kolmanneksella. Puolustusvoimat ei halua kertoa jäljellä olevien korjattavien varastojen tarkkaa määrää. Uusien varastojen rakentamisen lisäksi kymmeniä vanhoja peltivarastoja pitää peruskorjata rakentamalla suojavalleja. Lainvastaiset suojat piti korjata alunperin jo vuoteen 1999 mennessä. Nyt korjaukset saadaan valmiiksi vasta ehkä vuonna 2023.
”Viimeiseen suunniteltuun määräaikaan, vuoteen 2017, ei valitettavasti päästä syystä, että uudistuksille ei ole saatu rahoitusta. Saimme esimerkiksi nyt syksyllä tiedon, että Senaattikiinteistöt, joka omistaa ja rakennuttaa suojat, ei ole saanut tätä varten riittävää rahoitusta”, Puolustusvoimien räjähdeturvallisuuspäällikkö Kosti Nevala kertoo. Huonokuntoiset suojat voivat olla haitallisia räjähteiden säilyvyydelle. Osa räjähdemateriaaleista vaatii tasalämpöisen säilytystilan, jollaisia vanhat peltirakennukset eivät ole. Siitä, miten paljon räjähteitä on jouduttu hävittämään varasto-olosuhteiden takia, ei ole arviota. ”Huonokuntoisia räjähteitä on hävitetty runsaasti 2000-luvun alusta alkaen. Nyt räjähteiden kuntoa seurataan säännöllisesti”, Nevala sanoo.
Vuosittain tuhotaan jopa 500 tonnia räjähteitä, lähinnä vanhentuneita. Puolustusvoimien teknisen tarkastusosaston entinen päällikkö Olli-Pauli Sarvaranta jätti viime viikolla varastointiin liittyvän kantelun oikeusasiamiehelle. Hän nostaa ketjureaktioriskin lisäksi huolenaiheeksi sabotaasin sekä mahdolliset varkaudet. Suojien turvajärjestelmät ovat olleet huonolla tolalla.
”Turvatekniikan tasoa on nostettu viime vuosina esimerkiksi uusilla aidoilla ja sähköisillä valvontajärjestelmillä. Minun tiedossani ei ole yhtään varkautta”, Nevala sanoo. Lainvastaisen varastoinnin lisäksi Sarvaranta moittii kantelussaan puolustusvoimia ja ministeriötä katteettomien lupausten antamisesta sekä muun muassa puutteellisesta valvonnasta. ”Minun on vaikea nähdä asiassa laiminlyöntejä. Ministeriö on vuosittain kiinnittänyt asiaan huomiota sekä kannustanut ja patistanut Puolustusvoimia. Tärkeintä on, ettei uudisrakentaminen seisahtuisi”, Penttilä sanoo. Puolustusvoimat painottaa, että se on tehnyt viimeisten kahden vuoden aikana runsaasti parannustöitä. ”Toivottavasti kantelusta ei tule väärää kuvaa, sillä me olemme tehneet resurssien puitteista paljon parannuksia”, Kosti Nevala sanoo.
Lisalugu samas lehes avab natuke teemat
http://www.hs.fi/kotimaa/a1450583974055
Asevarikon onnettomuus herätti Puolustusvoimat
Puolustusvoimilla oli käytössä vielä 2000-luvun alussa noin 2 000 räjähdesuojaa noin 50 paikkakunnalla. Nyt varastoja on puolustusvoimien mukaan tuhatkunta. Varastojen surkea kunto nousi esille jo 1984, kun puolustusministeriö antoi päätöksen saattaa suojat kuntoon vuoteen 1999 mennessä.
Alustame siis tagantpoolt, et teema oleks kronoloogiliselt kergemini jälgitav. Soome KJ on soovinud alates aastast 1984. uuendada oma pommiladude võrgustikku, et uued laod oleksid mahukamad ja turvalisemad. Algselt pidi töödega valmis saadama aastaks 1999, kuid praeguse seisuga jätkuvad ehitustööd vähemalt aastani 2023. Eriti aktiivselt sellega esimestel aastatel ei tegutsetud, kuid hakati tegelema peale 1999. a suve plahvatust Ähtäri laos, sest see foto lagedast platsist metsa sees on kõik, mis järgi jäi. Ümberehituseks vajalik summa on kuni 140 miljonit € ja eelarve ei ole olnud piisav. Olemasolevad laod tegutsevad kaitseministeeriumi eriloa alusel ja tihti on laod ohtlikud sellepärast, et asuvad üksteisele liiga lähedal, mis võib suurema plahvatuse korral tekitada ahelreaktsiooni. Üldsusele on pommilaod ohutud, sest asuvad kõrvalistes kohtades ja on korralikult valvatud. Igas angaaris võib olla kuni 4 tonni lõhkeainet ja kõikide ladude kordategemine kestab veel aastaid, sest hävitada on vaja ka vananenud lõhkeainevarud, igal aastal hävitatakse suurusjärgus 500 tonni vananenud lõhkematerjali.
Edusamme on ka, kui aastal 2000 kasutati 2000 lõhkeaineladu 50 eri kohas, siis tänaseks on ladude arv vähenenud 1000ni. 2000 ladu tähendab siis tegelikult ehitisi, mida kasutati lõhkematerjali ladustamiseks, peame meeles, et uued laod on suuremad. Vanad laod olid reeglina plekist angaarid, uued laod on teisel pildil, ehk koorikbetoonist ehitus, mis kaetakse pealt 60 cm pinnasekihiga võimalike kildude kinnihoidmiseks õnnetuse korral. Aastatel 2008-2012 on ehitatud 70 pildil nähtavat betoonist ja pinnasekattega uut ladu. Vanade plekkladude ümber ehitatakse kaitsevalle, mis plahvatuse korral juhivad lööklaine ja killud ohutumasse suunda. Probleem on ka lõhkeainete säilitamise tingimuste jälgimine, sest plekkangaarid on reeglina niisked ja ilma kütteta ning kaasaegsed relvasüsteemid, eriti rakettrelvad, vajavad säilitamist stabiilseid tingimusi. Külmas ja niiskes rikneb laskemoon kiiremini, hetkel ei osata öelda, palju laskemoona on halbade säilitustingimuste tõttu hapuks läinud.